Olympiaviikot

Aivan niinku alussa epäilinki, ei tää kirjottaminen onnistu kovinkaan tiheästi. Itteä se harmittaa vamasti enemmän, ku lukijoita -ainiin, eihän niitä lukijoita montaa taida vielä ollakaan. :D Joka tapauksessa haluaisin jakaa ajatuksiani useammin, mut katotaan, kuinka tää lähtee tästä rullaamaan. 

Nyt on ollu taas sellasta haipakkaa tää arki, että huhhuh! Olympiaviikot omassa arjessa! N alotti tosiaan hoidon. Ja A yrittää parhaansa mukaan kerätä multa huomiota tietenki just niinä hetkinä, kun N kaipaa omaa äitiään eniten, jolloin haluan luoda sitä turvaa N:lle mahdollisimman paljon. Ja sit poden huonoa omaatuntoa, kun "käännän selkäni" omalle lapselleni. Niin, ja ei kahden samanikäsen lapsen hoitaminen sillon, ku toinen ei ole oma, suju niinku toivois. Eihän tää sinällään paljoakaan oo muuttunu meiän normipäivistä, mutta siitä huolimatta muutoksia on paljon. Toistaseks on sujunu ruokailujen ja päikkäreiden ajottamiset ihan nappiin, mutta eipä tässä itelle jää juurikaan mitään aikaa. Aiemmin onnistuin kuitenki pitämään "lakisääteisen kahvi- ja ruokatunnin", mutta nyt niistä ei ole toivoakaan! Lisäks on alkanu tuntua, että mun huonona olevat jännetupit ranteissa ei tykkää tästä uudesta tilanteesta sitte yhtään! Välillä oon heränny yölläki siihen, että koko käsivartta kiskoo ja kinnaa ja kiristää. :( tylsää.

Mut onneks on kisastudiot auki yötäpäivää, lähestulkoon. :) Lisäks N toi tullessaan myös kaksostenrattaat, joten liikkuminen noiden kahden pötkylän kans onnistuu halutessani. Tällä hetkellä haluan ainoastaan maanantaisin, kun matkataan äiti-lapsi -kerhoon. Ja kyllä se onki ihanaa, se! Siis oikeesti! Muita äitejä, lapsia ja jonku toisen keittämää kahvia (parasta viikossa!) -what's not to like?

Lisäks kehuvat mua siellä ja pitävät lähestulkoon superihmisenä, kun otin hoitaakseni myös tuon toisen..kaikkihan sitä ny kehuja haluaa kuulla. ;)

Yksinelämisen riemua taas, kun rojahdan näiden N-päivien jälkeen sohvalle. Jalkoja ja hartioita särkee, tekis mieli mennä happihyppelylle yksin lähirantaan sekä ois juttuja, mitä kertoa. Nooh, kerronpa tänne, otan hieronnat kavereilta ja siskolta sekä käyn kävelyllä sitte, ku A on isällään. Elämä on valintoja, kompromisseja ja sopeutumista. Ja iloja ja naurua. Onneks niitä tulee pyytämättä ja huomaamatta.