Mun puuttuva palanen

Monesti kuulee puhuttavan siitä, kuinka tietyn lapsimäärän jälkeen kokee perheen olevan kokonainen. Ehjä, jos niin voi sanoa. Toisille se on se yks laps, toiselle kaks, jollekin ehkä vasta kahdekas lapsi  tekee perheestä täydellisen. Tämän eron myötä A:sta erossa oleminen on ollu suht helppoa. On ehtinyt illan aikana käydä rauhassa kaupungilla tai lenkillä ja palata sitte kotiin laittamaan A nukkumaan. Tuntunu varsin normaalilta. Nyt viime kerralla, kun piti pakata hänen reissukassiaan (joka on muutes ihan tosi hieno pöllöreppu!) valmiiks, aloin tuntemaan jo ikävää. Mietin, että hitto vie, en taho! Tuntu kurjalta aatella, ettei A olekaan siinä lähellä iltaa ja yötä. 

Mun kokonaisesta perheestä puuttuu kuitenki vielä monta muutaki lasta. En osaa nähä, että A olis mun ainokainen, vaan haluan hälle sisaruksia. Itse nelilapsisessa perheessä kasvaneena tiedän, kuinka iso perhe vaatii paljon, mutta antaa moninkerroin takaisin! Muistoja on ihan älyttömästi. Useat asiat nyt jälkikäteen aateltuina on varmaan johtuneet siitä, ettei rahaa ole(kaan) ollut mielinmäärin. Riittävästi sitä on kuitenkin ollut. Ikinä en ole kokenut puutetta mistään. Samanlaista onnea ja rakkautta minulla olisi jakaa vielä monelle lapselle! Äitini on opettanut, että lapset tuovat rahan pöytään. Tähän uskon itsekin, enkä tällä hetkellä ainakaan koe eläväni köyhyydessä, vaikka tarkkaan vähät rahani laskenkin. Kyse on enemmänkin siitä, kuinka asioihin suhtautuu ja mitä asioita pitää itselleen tärkeinä ja välttämättöminä. Yhtenä esimerkkinä voi sanoa vaikka, että ei minun lapsuudessani reissuilla syöty ABC -huoltoasemoilla. Ne eväät pakattiin kylmälaukkuun kotona ja pysähdyttiin syömään p-paikalla. Ja vitsit, se oli kivaa! Osa seikkailua ja matkaa! :) Näistä mm. on syntynyt paljon muistoja -sellaisia, joita haluan itsekin lapsilleni tarjota.

Robin on vaan ihana.

Mun puuttuva palanen on vielä määrittelemättömän kokoinen. Tiedän, että paloja puuttuu vielä usea ja toivon löytäväni ne palaset elämäni aikana. :) Kunnes perheeni on täydellinen kokonsa puolesta, täytyy mun pitää huoli siitä, että se on täydellinen just sen kokosena, mitä se sillä hetkellä on.

Ja A on mun ykkönen. Aina.