Äitienpäivän teksti odotti luonnoksena oikeaa ajankohtaa julkaista se.. No, eipä koskaan tuntunut sellaista olevan. Niinpä se tulee tässä. Hieman jälessä.
Äitienpäivä sujui paremmin kuin olisin ajatellutkaan. Aamulla sain nukkua rauhassa lähes puoli kymmeneen (!), kun Aino oli yön isänsä kanssa. Aluksi ajattelin, että haluan tytön viereeni jo illasta, mutta aamu-unet houkuttelivat toisin. Ja hyvä ratkaisu olikin! Suoraan sängystä hyppäsin autoon ja ajoin neljän kilometrin päähän hakemaan Ainon luokseni. Vietimme siis aamupäivän vanhempieni kotona, käyden myös naapurissa asuvan mummuni luona. Aamu oli ihanan rauhallinen. Yhden aikoihin lähdimme ajelemaan yhdessä Ainon ja Sulon kanssa kotia kohti. Aino ei kuitenkaan saanut nukuttua autossa, joten perille päästyämme päädyin kärryttelemään joksikin aikaa, jotta edes pienet päiväunet tälle päivää toteutuisivat.
Sulohan lupasi tosiaan tehdä minulle ruokaa, ja näin kävikin. Hän valmisti ihanan päivällisen tuoreen leivän, herkullisen salaatin ja grillatun kanapihvin kera! Vitsit, kun toisen laittama ruoka maistuu aina niin paljon paremmalta. Oli niin ihanaa vain olla, kun joku toinen laittoi ruoan ja siivosi sen jälkeen. Minä sain vain nauttia. :) Iltapäivä sujuikin rattoisasti yhdessä, kunnes Aino ilmoitti todella kaipaavansa jo iltapuuroa, ja lähdimme kotiin. Nopeat rauhoittumiset kotona, iltapesut ja -puuro sekä sänkyyn. Tyttö nukahti ilman itkuja ensimmäistä kertaa n. kahteen kuukauteen. Ah! Sen viikon aikana pidetty unikoulutus ja päivän vähäiset päiväunet tekivät siis tehtävänsä. Kelloa katsoessani mietin, mitä kaikkea tänä iltana ehdinkään tehdä, kun ei tarvitse päivystää sängyn vieressä koko iltaa. :D Aikaa omaan nukkumaanmenoon oli monta tuntia! Vielä jääkiekkopelikin tiedossa siihen loppuun. Hieno päivä! <3
Äitienpäivä sujui paremmin kuin olisin ajatellutkaan. Aamulla sain nukkua rauhassa lähes puoli kymmeneen (!), kun Aino oli yön isänsä kanssa. Aluksi ajattelin, että haluan tytön viereeni jo illasta, mutta aamu-unet houkuttelivat toisin. Ja hyvä ratkaisu olikin! Suoraan sängystä hyppäsin autoon ja ajoin neljän kilometrin päähän hakemaan Ainon luokseni. Vietimme siis aamupäivän vanhempieni kotona, käyden myös naapurissa asuvan mummuni luona. Aamu oli ihanan rauhallinen. Yhden aikoihin lähdimme ajelemaan yhdessä Ainon ja Sulon kanssa kotia kohti. Aino ei kuitenkaan saanut nukuttua autossa, joten perille päästyämme päädyin kärryttelemään joksikin aikaa, jotta edes pienet päiväunet tälle päivää toteutuisivat.
Pienen tytön pienet kengät.
Sulohan lupasi tosiaan tehdä minulle ruokaa, ja näin kävikin. Hän valmisti ihanan päivällisen tuoreen leivän, herkullisen salaatin ja grillatun kanapihvin kera! Vitsit, kun toisen laittama ruoka maistuu aina niin paljon paremmalta. Oli niin ihanaa vain olla, kun joku toinen laittoi ruoan ja siivosi sen jälkeen. Minä sain vain nauttia. :) Iltapäivä sujuikin rattoisasti yhdessä, kunnes Aino ilmoitti todella kaipaavansa jo iltapuuroa, ja lähdimme kotiin. Nopeat rauhoittumiset kotona, iltapesut ja -puuro sekä sänkyyn. Tyttö nukahti ilman itkuja ensimmäistä kertaa n. kahteen kuukauteen. Ah! Sen viikon aikana pidetty unikoulutus ja päivän vähäiset päiväunet tekivät siis tehtävänsä. Kelloa katsoessani mietin, mitä kaikkea tänä iltana ehdinkään tehdä, kun ei tarvitse päivystää sängyn vieressä koko iltaa. :D Aikaa omaan nukkumaanmenoon oli monta tuntia! Vielä jääkiekkopelikin tiedossa siihen loppuun. Hieno päivä! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti