Kävin, ku kävinki siellä messuilla! Ja kuljinpa kamera kaulassa -kunnes akku loppu. Niin tyypillistä multa. Aaaargh. Mutta aika jännää oli mennä. Tuntu, että koko halli oli täynnä yläasteikäsiä ihmisiä ja luokanvalvojia. Ja minä ja Aino. Sinällään se oli kuitenki ihan hyödyllinen käynti, että ajatus opiskelusta ei tuntunu niin erikoiselta. Ehkä jopa päinvastoin. Vaikka tiedostankin sen, että näin kolmenkympin rajapyykin ylittämisen jälkeen en niin sulautuisi itseäni 10 vuotta nuorempien sekaan, niin saattaa opiskelu tässä iässä olla huomattavasti antoisampaa. Saattaisin jopa olla ihan mielenkiinnosta niillä luennoilla -en siksi, että on pakko. Ja krpaula-aamuja tuksin montaa mahtuisi mun työjärjestykseen enää tässä vaiheessa.. :D Mutta, saa nähä. Hakuajat on onneks vasta keväällä. Sitä ennen pitäis kyllä päättää, palaanko työn pariin jo helmikuulla vai ollaanko Ainon kans kotona koko kevät ja kesä.. En halua Ainoa hoitoon, enkä toisaalta töihinkään toisten lapsia hoitamaan, mutta raha. Se perhanan raha.
Vaasan ylpeys, Wasa Royals, oli hommannu paikalle vähän isommat maskotit. Oli myös mahdollista heitella palloa reikiin. En kokeillut.
Toisaalla sai katsella, ei onneksi testata, kamppailulajeja. Esittelyssä oli noita tollasia taistelulajeja, jotku puukot ja pamput niillä oli jossain vaiheessa käsissä. Myös semmosta potkunyrkkeilyä näyttivät. Noista lajinimistä on turha tulla oikomaan mua, kamppailulaji on kamppailulaji.
Päivän parhaat naurut tuli kuitenkin tästä alla olevasta taulusta. Tai, aluksi se nauratti, sitten aloin miettimään, että onko se ihmekään, jos Suomen tulevaisuus pelottaa. Että kun näiden nuorien käsissä on se jatko.. "Unelma-ammattisi?" Nooh, siellä oli yks Louis Tomlinsonin vaimo (se on sen Onedirectionin yks tyyppi. Kyllä, googletin.) ja yks niinkin vaatimaton "ammatti" kuin jumala. En nyt kirjottanu tuota isolla, oletan, ettei se tässä tapauksessa olis oikein aiheellista. Että näin. En malta odottaa oman tyttäreni unelma-ammattia, kun hän on teini-iässä. (Toivoisin sen olevan maatalon emäntä.)
Paikalla pääsi myös testaamaan ensiaputaitoja. Hienoa! Samaan aikaan käytävän toisella puolella hitsattiin. Se oli Ainon mielestä jännää, se. :)
Ja eikai me Pohjanmaalla oltais, jossei paikalle olis haettu myös hulluista hulluimpia, Duudsoneita. Tällä kertaa kuitenkin vain Activity Parkin mainospisteen muodossa, ja menokin oli aivan crazya. Eikä ne oikeet tyypit ollu ees mestoilla.
Jotkut onnekkaat ovat selkeästi löytäneet sen oman juttunsa. Yllä taidonnäytettä konditoriamaailmasta. Messuilta löytyi myös muita kädentaitajia, jotka näyttivät osaamistaan messukävijöille!
Kokonainen osasto oli luotu nuorille yrittäjille. Täältä löytyi mm. Lastenjuhlien järjestelyä, kädentaitoja, kotitekoista suklaata, pussukoita... Ja idea nimenomaan siinä, että kaikki ovat omia yrityksiään. Mm. lastenjuhlia ja lapsiparkkeja järjestävä porukka oli lähihoitajaopiskelijoita, jotka ovat laittaneet toiminimen ensi kevään ajaksi ja tekevät töitä opintojen ohella. Näppärää. (Luulis, ettei kukaan näistä yrittäjänuorista ole se, jonka haaveammatti oli olla jonkun vaimo.)
Parasta aamupäivässä oli kaiken tämän jälkeen hän ^, Fredrik Furu. Nimen olen niiiin monesti paikallislehdissä ja mainoksissa nähnyt, mutta nyt taisin eka kertaa oikeasti häntä kuulla. Ja oli hyvä. Suosittelen, mikäli yhtään innostuu (joinakin päivinä ainakin) ruotsinkielisestä, akustisesta popista. Tai, musiikkityyli on aiemmin ollut sitä sellasta Thomas Ledin tyyppistä, mutta vain coolimmalla ja nuorekkaammalla otteella. 2012 ilmestyi hieman elektronisemmalla otteella tehty levy, uusimmasta en vielä tiedä. Tätä meen kuuntelemaan joskus ihan pubiinkin. Iso peukku!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti