tiistai 30. joulukuuta 2014

Yhteenvetoa

Kuun viimisiä päiviä viedään. Ja näin ollen myös koko vuoden viimeisiä. Tätä vuotta taaksepäin katsoessani en voi uskoa, että aika on menny näin nopeeta. Se, mitä kaikkea tähän vuoteen on mahtunu, ei voi käsittää ilman, että lueskelee näitä blogitekstejä. Välillä tuntuu, että asumuserossa on oltu jo piiiitkä aika, toisinaan tuntuu että vastahan me erottiin. Hassua, kuinka aika muuttaa perspektiiviä ja haalentaa muistoja. Samaan aikaan tuntuu jotenkin oudolta se, että avioero astuu voimaan vasta helmikuussa. Että siihenkin on vielä vajaa kaks kuukautta aikaa. Että eikö me jo erottukaan? Ja siinä, missä vielä syksyllä olin välillä kovinkin syvissä vesissä, pelottaa hieman, mitä silloin helmikuulla tulee tapahtumaan. Että kuinka se eropaperi pudottaa mut, ja kuinka korkeelta. Kaiken kaikkiaan tää vuos on ollu kuitenki mun mielestä melko hyvä. Noinnniinku kaikki asiat huomioonottaen. Ainon kans on menny tosi hyvin, enkä saa tarpeekseni sen valloittavasta persoonasta! Aika ajoin tulee todella paha mieli siitä, mitä kaikkea tässä on tapahtunut ja mistä kaikesta oon joutunu luopumaan, mutta jotenki siihen tottuu. Tai paremminkin sanottuna, siihen sopeutuu. Ystävät on tullu entistä tärkeämmiksi, samoin perhe. Oon oppinu arvostamaan asioita ihan eri tavalla ja nauttimaan niistä hetkistä. Ja eipä tässä muuta tarvitakaan. Hyvä elämä on loppujen lopuks niin pienestä kiinni.

Ja mitä mun ja Sulon väleihin tulee, niin me ollaan uskoakseni tosi hyvissä väleissä. Hän tulee varmasti aina olemaan yks mun tärkeimmistä ystävistä, joka tuntee mut paremmin kuin moni. Ja jotenkin mulla on sellanen tunne, että en tahdo luopua siitä ystävyydestä. Ja vaikka tiiän, että moni ihmettelee (ja kyseenalaistaa), kuinka paljon me ollaan tekemisissä, niin se on kuitenkin vaan meidän kahden päätös. Ja jos tää tilanne on molemmille ok, niin miksi sitä muuttamaan. Hän saa mut aina hyvälle tuulelle ja osaa sanoa ne oikeat sanat, joten haluan pitää hänet elämässäni. Ja siinä vaiheessa, kun hän ilmoittaa mulle uudesta tyttöystävästä tms, niin sitten se tilanne katsotaan uusiksi. Varmasti tuntuu pahalta, mutta luulisin, että tän kuluneen vuoden jälkeen osaan suhtautua myös näihin asioihin entistä paremmin. Ja turhaan minä nyt murehin sellasta, mitä ei vielä ole ees tapahtunu. Elämä muuttuu koko ajan, tilanteet elää ja ihmiset siinä mukana.

Yks uudenvuodenlupaus mulla on. Ja se on sellanen, että ens vuosi tulee olemaan paras vuosi miesmuistiin! :D Ootan innolla tuota tammikuuta. Mulla on niin paljon henkisiä voimavaroja kerätty vuoden aikana, että en malta oottaa, kuinka mahtavaa tästä vielä tulee! ;) Asenne ratkaisee, se on tullu huomattua jo tähän päivään mennessä yllättävissäkin tilanteissa. Aion olla iloinen, onnellinen, vahva, määrätietoinen, ahkera, innostunut, hyvinvoiva. Ja paljon muuta. Ja mikäli välillä putoan pilveni reunalta, niin sekin on ok. Sille ei voi mitään. Mutta se, kuinka sieltä nousen takas ja kuinka näitä tippumisia ei tapahdu entiseen malliin, se tulee olemaan se muutos entiseen. Just wait and see!

Tässä alla vielä muutama kuva joululta. Parasta joulussa on se, että sen saa viettä perheen parissa. Aino sai leikkiä serkun kanssa, saatiin käydä perinteisellä aatonaaton lounaalla, vierailtiin mun isovanhempien luona Savossa ja käytiin sielä katsomassa kylän komeimpia jouluvaloja.. ;)

Huomenna me vietetään Ainon kans Uudenvuoden Vastaanottoa ja valetaan tinat ja herkutellaan. Loistopäivä ja -ilta tiedossa! :)

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti