Kulunut viikko ei kuulu niihin parhaisiin. Äh, kun ärsyttää. Mutta laitetaan pms-oireiden piikkiin, ne ne kuitenkin eniten tuola sisimmässä rassaa ja pistää hermot kilahtamaan sekunnissa nollasta sataan.
Hyvääkin viikkon toki mahtuu. Aurinko paistoi ainaki kerran, ulkoiltiin pitkästä aikaa kunnolla, päästiin pulkkamäkeen (no okei, kahesti Aino suostu laskemaan) ja minä leivoin pitkästä aikaa vaikka ja mitä. Ja vaikka iltasin on masentanu flunssa ja liikkumattomuus, niin ilo on huomata, että olo tällä hetkellä on paljon parempi ku viikko sitten. Tai edes kaks päivää sitten. Joten eiköhän ens viikolla taas kunnon hikilenkkejä ym. uskalla tehä. No more excuses!
Iltasin mun aika on kulunu pitkälti sohvalla itsesäälissä velloen tai netissä lukien Soberismia-blogia. On muutes hyvä. Suosittelen. Pistää miettimään paljon kaikenlaista, niin itsestään kuin suhteestaan alkoholiin. Tai oikeastaan ihan mihin vaan.
Me käytiin aurinkoisena iltapäivänä kävelyllä viereisessä puistossa. Otettiin pallo mukaan, joskin hauskempaa oli seurata varista. Ja koiria. Ja ojia. Ja jälkiä lumessa. Mutta oli se hyvä, että otettiin pallo. Jossei muuta, niin sen jälkeen kaikki kerrat, kun mentiin siitä puiston ohi, Aino muisteli päivää, kun oli pallo mukana. On se hienoa, kuinka tuo lapsen mieli toimii. Minä kun aattelin, että sitä palloa ei sitte toista kertaa turhaan mukaan oteta. Kuinka väärässä olinkaan.
Ps. Huomenna alkaa uus viikko! Jipii.
Laitoin muutes noihin tunnisteisiin ton "yksvuotias". Vaan nyt on se vuosi, kun hänestä tulee kaksvuotias. Huhhuh. Missä välissä tämä tapahtui?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti