"Kaikki aikanaan,
ei voi muutakaan
Ota kaikki vastaan, mitä tarjotaan.
Ei voi muistoja
pyyhkii kokonaan
Vaan hitaasti ja hiljaa
opit luopumaan.
Elämä se näyttäytyy näin,
Ovina joita sulkee,
Ovina joista kulkee eteenpäin
Sä tulet luottamaan
vielä moneen tarinaan
Kerta toisen jälkeen
aina uudestaan.
Kaikki aikanaan.
Elämä se näyttäytyy näin
Ovina joita sulkee,
Ovina joista kulkee eteenpäin."
~Egotrippi~
Laulu, joka on pitänyt hengissä menneet viikot. On se aika loistavaa, että maailmassa on niinkin yksinkertainen asia kuin musiikki, jonka voimalla päivistä ja hetksistä selviää eteenpäin.
Sulo on nyt sitten löytäny itelleen uuden. Tyttöystävän, uskaltanen sanoa. Kotonakin on käyty esittäytymässä ja viikonloppulomaa vietetty. Ja kaiken tämän jälkeen mun olo on ihan älyttömän hyvä, oikeastaan. Kun eka kerran kysyttiin, haluaisinko hänet tavata, väänsi mahasta ja pahasti. Piti käydä sitä ennen jopa lenkillä, että sain pahimmat paniikit hikoiltua pois. Ja tapaaminen suju erittäin hyvin. Tämä ihminen on juuri niin täydellinen, kuin olin toivonutkin. Ei mitään sellaista pahinta painajaista, mikä myös on pyörinyt aika ajoin mielessä.. :D Isoimman helpotuksen teki ehkä se, että näin niin paljon itseäni hänessä. En tiiä, onko Sulo ihan samaa mieltä, mutta... Hän oli kuin paranneltu versio minusta. Ja eihän sellasta voi pahalla katsoa. Päinvastoin. Olin iloinen ja onnellinen siitä, että koin asian näin. Koska sehän tarkoittaa sitä, että myös minussa on ollut niitä oikeita asioita olemassa. Niitä, joiden takia ne yhteiset vuodet venähtivätkin niin useiksi. Ja sanokaa mitä sanotte, mutta näin minä sen haluan ajatella. Hän oli juuri sellainen, joka minä haluaisin olla; tilannetajun omaava, rauhallinen, ystävällinen, viehättävä, tavallinen. Ei mitään krumeluureja tai itsensä pönkittämistä, ei turhaa höpöttelyä tai tyhmiä vitsejä. Ihan vain olemalla länsä siinä hetkessä voi saavuttaa sellasen mukavan olotilan. Siihen minäkin haluan pyrkiä.
Sulollekin sanoin tämän tapaamisen jälkeen, että mulle tuli sellanen olo, että kuinka tämä nainen voi olla edelleen sinkku! Miten sellaista ihmistä ei jo joku ole löytänyt ja onnistunut pitämään?!
Mutta sitten senkin tajusin. (Vaikka jotkut ystäväni ovatkin ihmetelleet, kuinka pystyn näin ajattelmaankaan.)
Heidän oli määrä löytää toisensa. Ja tämä on minulle ihan ok. Ihmiset ovat elämässämme vain käymässä, aniharvat siihen tulevat jäädäkseen. Minä sain Sulon kanssa melkosen monta hyvää vuotta, nyt on seuraavan aika. Ja se minun "tätä olen etsinyt" tulee vielä. Siihenkin luotan.
(Sulolle nyt vaan paineet siitä, että saa sen homman toimimaan. Oispa noloa, jos minä ihastuisin siihen ihmiseen enempi kuin hän. Ja itkisin iltaisin, kun ei siitä tullutkaan mitään.)
Mutta onneks elämässä on muutakin kuin vain muiden asioiden setviminen ja pähkäily. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, niin myös ..tittidii: Egotripille. Lauantaina oltiin ystävän kanssa Kauhajoella katsomassa Egojen keikkaa. Ja onneks oltiin! Paikallahan ei varmaan paljoa 40 henkeä enempää ollu väkeä, joten Mikin sanoin "yksityiskeikkahan siitä tuli". Meille se sopi vallan mainiosti. Keikka oli melko rokkipainotteinen, joten tanssia sai kyllä! Keikan jälkeen bändin porukka jäi vielä baarin puolelle juttelmaan fanien kanssa. Loppujen lopuksihan paikalla olivat bändiläiset sekä minä ja ystäväni (majoituimme samaisessa hotellissa). Jokin antoi mulle rohkeutta laulaa myös karaokea illan pikkutunneilla, ja Knipin paikallaolo ja lauluni kuunteleminen on ehkä parasta, mitä voi tapahtua. Olen siis täten karaokeurani huipulla, eikä mitään saavutettavaa enää ole! :D Ilta oli onnistunut, erittäin onnistunut.
Kesän keikkoja odotellessa.
#anunvuosi ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti