Egotrippi. Elämäni rakkaus.
(Onhan bändissä kuitenkin Maailman Paras Skele sekä Risto. Ja "Pasi".)
Kyllä täälä hengissä ollaan. Mun on vaan ollu ihan älyttömän vaikeeta
saada itteeni tänne koneen ääreen kirjottamaan. Syitä on monia, mm.
sairastelu, kiireet työn ja kodin yhdistämisessä sekä stressi. Stressi
mistä? Jaa-a. Rahasta todennäkösesti, jos ihan suoraan sanon. Mutta kai
nämä tästä vielä järjestyy. Joskus. ;) Yh-mutsin arki alkaa iskeä vähän
kovalla kädellä, eikä kaikenmaailman keikkaretket helpota asiaa yhtään.
Mutta pitäähän elämässä välillä itseäänkin hemmotella. Niinpä suuntasin
Helsinkiin ja Espooseen elämäni rakkauden, Egotripin,
levynjulkkarikeikalle. Ja onneksi suuntasin, oli MAHTAVA reissu! Keikka
kesti kaks tuntia sisältäen valtavan määrän vanhoja ihania lauluja sekä
koko levyllisen uutta musiikkia. Ja se uus musiikki on niin tavattoman
hyvää!! Suosittelen tutustumaan. Siitä saa potkua päivään.
Reissulla ehti myös viettää aikaa kahden rakkaan ystävän kanssa, joten matka teki hyvää monellakin eri tasolla.
Maanantaina se tavallinen arki kuitenkin näytti jälleen nurjan puolensa. Kuumeileva lapsi haettiin kesken hoitopäivän pois, ja loppuviikko vietettiinkin kotosalla parannellen flunssa. Kaiken huipuksi Ainolla oli sitten Pääsiäisenä 2-v. synttärit, jotka imivät minusta kaiken voiman. Juhlista kirjottelen toisella kertaa. Ihan pian, ihan varmasti.. Voimat lähtivät siinäkin mitassa, että maantai-iltana oksensin ja sen jälkeen kärsin kovia vatsakipuja kolme päivää. Tämän jälkeen Sulo sairastui mahatautiin, mutta onneksemme Aino säästyi. Tuon Egotrippi-reissun jälkeen on siis vietetty synttäreitä, pääsiäistä, sairastettu sekä kipuiltu. Nyt hiljalleen takas normiarkeen.
Ainon sairastelussa parasta oli se, että hän nukkui sylissä lähes koko illan tuona maanantaina. Tämmöistä ei ole tapahtunut sitten vauva-ajan. Onhan se ihanaa, kun saa olla toiselle se tärkein ja lohtu huonolla hetkellä.