sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Ulkoilupäivä

Tänään kaupunki ja eräihmiset ja liikuntaihmiset ja muut järjesti ulkoilupäivän perheille. Paikalla oli mm. tikkupullan- ja makkaranpaistoa, hevos- ja poniajelua, napakelkkailua, pilkkimistä ja vpk-laiset esittelemässä palokunnan toimintaa sekä paljon muuta. Päivälle oli luvattu vähän kurjaa keliä lumisateen muodossa, mutta lopulta paikalla ollessamme paistoi välillä jopa aurinko! Erittäin onnistunut tapahtuma, ainakin näin ensikertalaisen silmin. Tapahtuma järjestetään ilmeisesti vuosittain, mutta aiemmin en ole paikalle eksynyt. Nytkin paikalla oli suurimmaksi osaksi lapsiperheitä sekä vanhempia pariskuntia, joten ei ihmekään, etten ole lähtenyt liikkeelle muina vuosina. Mutta tämä oli siis mukavaa! 






Jo vain hurahti viikonloppu tytön kanssa nopsasti kotosalla, kun lauantaina pyörähettiin kaupungilla pakkasmarkkinoilla ja vaalityötä ihastelemassa. Paikalle olikin saapunut useampi kansanedustajaehdokas. Ilmapalloja, lämmintä mehua ja keksejä meni runsaasti! :) Vaalihumu alkaa olla jo hyvässä vauhdissa!


Viikonlopun kruunasi visiitti tuulimyllyjä katsomaan. Ainosta on tullu iso fani, ja nyt parinkymmenen ajominuutin päässä on kokonainen puisto niitä! Kymmenkunta niitä tais pystyssä olla, kesään mennessä sen kai olis tarkoitus olla kaikkineen käytössä. Pakko myöntää, että vaikka en niin vakuuttunut tuulivoiman edistyksellisyydestä ja sen voimasta tulevaisuuden energialähteenä olekaan, on ne myllyt myös mun mieleen.. Ihan tulee lapsuus mieleen, kun Hollannissa muistan niitä nähneeni. Sinne pitänee Ainokin vielä joku kesä viedä. 






tiistai 10. helmikuuta 2015

Hoidonaloitusta


 Swingelingin sisäleikkipuistossa viimistä päivää ennen hoitoa.

Ennen hoidonalotusta yritin tehä kaikkeni, että yhteinen aika Ainon kans oli mahollisimman mukavaa. Paineet oli itelle vissiin aavistuksen liian isot, sillä tuntu, että kaikki meni tappeluksi. Mulla meni hermo, tytöllä meni hermo ja kaikilla meni hermo! Vähän väliä väännettiin millon mistäkin, eikä yhteistyö ottanu sujuakseen. En tiiä, kumpi on syy ja kumpi seuraus, mutta alko tuntua, että töihinpaluu oli oikea päätös.. Kotona hajos pää. Toki voi olla, että se paluu työelämään sai aikaan mussa niin kovan itsesyyttelyn kaikesta tekemättömästä ja kokemattomasta, että kireys vaikutti sitte ihan kaikkeen kanssakäymiseen. 

Ja niin se päivä sieltä sitte kuitenki koitti, että hoitoon piti mennä. Aino oli kyllä ihan superreipas, ei jännitelly turhan paljoa, vaan käveli tutun omahoitajansa luokse ja jäi leikkimään ja piirtämään. Olo oli helpottunut. Oma työpäivä meni supernopeeta, enkä oikeastaan paljoa ehtinyt tytön pärjäämistä miettiäkään. Helpotusta lisäsi se, että Ainon päiväkodista tuli viestiä päivällä, että kaikki oli mennyt hyvin. Tämä äiti oli tyytyväinen. :)


Keskellä viikkoa Aino kyllä vähän sai flunssan oireita, jotka vaikeutti hoidossa olemista.. Itkua ja ikävää oli ollut päivisin, mutta ilmeisesti kaikki kutenkin pääpiirteittäin meni hyvin. Eka viikko olikin vähän lyhyempi, kun perjantaina hypättiin isän auton kyytiin ja ajeltiin Helsinkiin ja Espooseen. Mulla oli edessä risteily Keskusta-väen kanssa, Aino jäi isovanhempien kanssa viettämään viikonloppua. Toista viikkoa alotellaan vasta nyt keskiviikkona, kun oltiin kotona sairastamassa pari eka päivää. Kyllä se tästä. Pikkuhiljaa.

Parasta siinä hoitoon menemisessä oli kuitenkin se, kuinka ihana ilta meillä oli sen ekan päivän jälkeen! Aino oli hyvällä tuulella, minä olin hyvällä tuulella ja tehtiin kaikkea mukavaa! Naurettiin ja höpötettiin ja mieli oli korkealla. Minä jopa leivoin vielä pullaa illan päätteeksi. Näitä iltoja lisää jatkoon!

#tyträonykkönen