torstai 21. elokuuta 2014

Tallinna

Tallinna yllätti. Aina ennen olen vannonut, etten ikinäkoskaan lähde sinne reissuun yökuntiin, paitsi risteilylle. Tallinnan taskuvarkaudet ja rötöstelyt on pelottanu tämmösen kiltin maalaistytön herkkää mieltä.. ;) Nyt minut kuitenkin ylipuhuttiin lähtemään. Onneksi. Eikä se nyt niin valtavasti ylipuhumista kaivannu.. "Lähekkö meiän kans Tallinnaan? Okei!" :D


Tallinnaan, tai oikeastaan missä tahansa reissatessaan, kannattaa ottaa mukaan ihminen, joka pistää tapahtumaan. Meidän onneksi tällä reissulla näitä ihmisiä siunaantui kolmeen kategoriaan: yksi huolehti siitä, että homma toimii (hotelli, matkustus, ruokailu), yksi otti vastuulleen shoppailun (aikataulutus, ostospaikat, tarjoukset) ja yksi piti huolen riittävästä nesteytyksestä ja univajeesta.
Voitte vaan arvata, mikä näistä oli minun vastuullani.. :D Molempiparempi, viikonloppu oli onnistunut! Shoppailu pysyi hallinnassa, hotellihuone oli ylibuukkauksen seurauksesta muutettu sviitiksi, eikä yölliset riennot aiheuttaneet vakavampia dageneftereitä. Job well done! 

Yks viehättävimmistä ruokapaikoista.

Ruokailu onkin asia, josta tämän reissun yhteydessä on pakko mainita. Tullessamme kaupunkiin, raahauduimme Vapiano-nimiseen ravintolaan. Italialaisherkuin varusteltu ruokapaikka oli erinomainen! Paikka oli myös siitä erikoinen, että ruoka valmistettiin silmiemme edessä. Jonotus tiskille tehtiin sen mukaan, mitä halusi syödä: pizza, salaatit ja alkupalat, pasta. Söimme kaikki pastaa vatsamme täyteen (yhden annoksessa oli kyllä hieman parantamisen varaa pastan kypsyysasteeseen ja koostumukseen liittyen). Ilmeisesti kyseisen ketjun ravintola löytyy myös Suomesta? Minulle tämä oli aivan uusi konsepti. Mutta pidin siitä! :) 

Myöhemmin illalla, shoppailun ja kymppikerroksesta avautuvien maisemien ihailun jälkeen, olimme valmiita illalliselle. Valitsimme paikaksi viehättävän, ihastuttavan ja sopivan salaisen paikan, Leib, Resto ja Aed. Aaaah, miten söpö paikka! Tunnelma oli kuinsuoraan lämminhenkisestä romanttisesta 
elokuvasta konsanaan! Nautimme ruokamme ulkona, jolloin puutarhamainen ympäristö sekä ulkogrilli pääsivät oikeuksiinsa. Naudanlihapihvi punaviinineen oli juuri niin aikuismaista, kuin miltä se kuulostaakin. ;) 

Illan päätteeksi olimme haukotusten ja allekirjoittaneen McFlurry jälkeen, valmiita vaahtokylpyyn ja nukkumaan. Toisin kuitenkin kävi, sillä päädyimme sattumien (ja yhden matkaseuralaisen loistavan näyttelijätaipumuksen) ansiosta naapurihotellin alabaariin ja sitä kautta yökerhoon. Itse olinkin erittäin iloinen tästä illankulusta jo senkin vuoksi, että en muista tanssineeni noin paljoa vuosiin! Musiikkivalinnoissa olis voinu olla parantamisen varaa, mutta oikean asenteen kera sillä ei ollut mitään väliä! ;) Yökerhossa oli ilahduttamassa myös live-saksofonisti, joka aika lailla kruunasi kaiken. Upea soitin, upea ääni.. Ilta sai ansaitun päätöksensä, kun vihdoin kellahdin valkeisiin lakanoihin hymy huulilla! 

Uutta reissua alettiin tietty suunnittelemaan jo ennen paluumatkan alkamistakaan! Seuraavaksi päätimme kokeilla mysteerimatkaa. Yksi ryhmästä on matkanjohtaja, joka annetun budjetin puitteissa järjestää matkan yksin, muiden vain saapuessa ennalta ilmoitettuun paikkaan ja aikaan. Kuulostaa hyvältä, eikö? :) Ensi vuoden syksyä odotellessa.. Onneks vuotta ei tarvi oottaa yhteistä uutta matkaa, sillä välipysäkkinä järjestetään keväälle pikkumatka. Sillä kuuluuhan näihin kokonaisuuksiin palautteenanto ja korjausehdotukset ja ja ja.. ;) 

#somemutsit toeutti reissun Just Hyvin

perjantai 15. elokuuta 2014

Miniloma

Vanhojen lukioystävien kans suunniteltiin kesällä reissu Tallinnaan. Ajankohdaksi muotoutui loppukesä ja elokuu. Sillon tuo tuntui niin kovin kaukaiselta, mutta nyt se ei olis voinu parempaan ajankohtaan osua! Nimittäin jätettiin aiemmin tällä viikolla avierohakemus. Harkinta-aika alkaa siis näillä näppäimillä. Olo on yllättävän surkea, vaikka onhan tätä osannu odottaa jo pitkin kevättä. Jotenkin se silti onnistui iskemään vasten kasvoja, etenkin, ku edelleen olen sitä mieltä, että tämä päätös on hätiköity. Tai, ehkä ei hätiköity, vaan huonosti perusteltu. Konkreettisia keinoja kun ei käytetty liiton pelastamiseksi lainkaan. Tästä vois kirjottaa kokonaan uuden postauksen, joten jääköön nyt tähän.

Istun junassa ja nautin taajamajunan puksutuksesta. :) Tämä onkin ehottomasti lemppari matkustusmuotoni, varsinkin ihanan Reidar Waseniuksen alotettua junaäänenä. Hieno muutos, vr!

Siispä täältä tullaan, Espoo ja Tallinna! Hiphei, #somemutsit on liikkeellä!

tiistai 12. elokuuta 2014

Helteinen heinäkuu

Kesäloman päivitykset blogissa jäi vähemmällä, kun oli niin kovasti kaikenlaista. :) Tässä muutamassa kuvakollaasissa näkyy vähän siitä, mitä lomallani koin. On aika  ihana puhua lomasta, vaikka eihän mulla normaalia lomaa ollutkaan. Samaa arkeahan se melkeen oli, Aino oli mukana monessa. Vaikka pakko se on myöntää, että paljon sain myös tehdä yksikseni. Kiitos siitä etenkin vanhemmilleni ja Ainon isälle! <3


Heinäkuun tais koko Suomi käyttää uimiseen ja rannalla makoiluun. Siltä ainaki vaikutti, kun kuunteli ihmisten puheita ja massaa uimarannoilla. Rantasaunat oli ahkerassa käytössä, eikä voinu välttyä myöskään jokeen pulahtamiselta. Viime kesänä multa jäi imetyksen takia uiminen väliin kokonaan, joten tänä kesänä otin siitä ilon irti. Kotona ei oo tullu joessa uitua vuosiin samalla tavalla, kuin kerran äidin ja siskon kans tänä kesänä. Me oikeen viivyttiin siellä veessä ja puhuttiin. Se oli mukavaa. :) 

Yks parhaista asioista kesässä on ehdottomasti Suomen luonto. Sen vihreys on jotain niin virkistävää ja silmiä hivelevää, että oksat pois! Suomalaiset vilja- ja heinäpellot on muutenki jotenkin rauhoittavia, sillä niissä voi seurata koko värien kirjoa. Alkukesän vaalea vihreys muuttuu tummemmaksi, kunnes viljan kypsyessä se alkaa vaihtua kullankeltaiseksi. Samoin rypsipeltojen kirkas keltainen on uskomattoman kaunista! Muistakaa, ihmiset, nauttia! Talvella kaikki peittyy valkoisen lumen alle (niin, jos hyvin käy). Toki sekin on kaunista omalla tavallaan, sitä en kiellä. Värit on kuitenki enempi mun mieleen. ;) Suomen neljä vuodenaikaa on kadehdittavia!


Ystävät ovat ihania. Heidän kanssaan olen saanut viettää kesän aikana paljon aikaa. Enemmänkin olisin halunnut, mutta onhan tässä syksykin aikaa.
Kaukana asuvat ystävät ovat siitä ihania, että kun heitä tapaa, kaikki jatkuu ennallaan. Jatketaan siitä, mihin jäätiin. Toivoisinkin, että kun lapsemme kasvavat, he ystävystyisivät myös. Eihän upeiden vanhempien lapset voi olla kuin upeita..joten varmasti tulevat juttuun. ;)

Ps. Me rakastetaan maaseutua ja pyöräilyä.

tiistai 5. elokuuta 2014

Kesäkivaa

Blogin kirjoittaminen kännykällä on mulle aivan uus ulottuvuus. Nyt siihen aukes mahollisuus, kun vaihdoin nokialaiseni samsungiin. Aukesi aivan uusi maailma vaihon myötä! :) nyt tarvii enää valitella sitä, ettei kuvia saa haluamilleen paikoille tai väärän kokosina tai muuten vaan huonosti. Kun pitää olla jotain huonosti, eikö? No ei. Sovellus toimii, on askel eteenpäin edelliseen verrattuna ja kuvia ylipäänsä saa ladattua. Se on huippu se! 

Ekat unet päivän helteessä klo 16..voitte vaan arvata, kuin kiva päivä oli siihen asti ILMAN niitä unia. Nooh, tunnin päästä pääsen kaverin kans leffaan. :) 


Eilinen piti sit olla kaikkien aikojen hellepäivä. Joo-o. Kuuma kyllä oli! Mutta se järjetön (kyllä, järjetön. Ei mitään pikkurätinöitä) ukkosmyrsky pilas kaiken. Me oltiin Ainon kans ehitty sopivasti kaupoille just, kun kaatosade alko. Sielä me sit shoppailtiin, kun ulkona paukku ja salamoi. Sinällään ihan kiva, tarttui mm. smoothie blender mukaan.. :) 
Onni oli kuitenki siinä, että tajusin kuumaa päivää ootellessani käydä Ainon kans rannalla jo heti aamusta. Oliki melko ihana kokemus sekin! Hiljanen ranta, lämpötila selvästi päälle 20 ja viileä merivesi varpaissa. Aino viihtyyki veessä niin hyvin, että aina vähän kitinällä pitää lähteä pois.. No, onneks ei pelkää vettä. 


Alla kuva uintireissulta. Ei pöllömpi maisema kotikaupungiksi. ;)

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Kesähelteet ja nuppi sekasin

Heinäkuu lomailtiin oikeen urakalla. Minä ja Aino oltiin tosi paljon mun vanhempien luona, ja lomansa aikana myös Sulo sai viettää aikaa tyttärensä kans normaalia enemmän. Oli mukavaa! :) nyt kuukauden kääntyessä elokuulle oli korkea aikakin jo palata arkeen ja järjestykseen! Tämä pätee myös ruokaan ja liikuntaan.. Heti huomenna.

Lomailun ohessa tein myös paljon ajatustyötä. Olin itse liikkeellä tosi paljon, tein talkoohommia Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla, kävin Seinäjoen tangoilla, vietin viikonlopun Jyväskylässä ja lomailin yksikseni myös kotona. Olikin outoa olla kotona lomalla, mutta teki hyvää. :)
Sivusta seurailin muiden elämää ja tarkkailin etenkin parisuhteita. On jännä huomata, kuin erilaisia me ihmiset ollaan ja kuin eri tavalla sitä ite tekis asiat, mikäli oisin nyt parisuhteessa. Tilanteisiin ja konflikteihin oon yrittänyt suhtautua nyt täysin eri tavalla kuin ennen. On ollu aika mahtavaa huomata, kuin esimerkiksi aiemmin olin kiukkusella tai pahalla päällä tosi usein. Nykyään ihan hirmu harvoin! :) ja mitä tyhmemmästä ja pienemmästä asiasta nostaa maitonsa, sitä varmemmin se hetken päästä jo naurattaa! :D Lisäks mun silmään ja etenkin korvaan ottaa se, kuin ihmiset puhuu toisilleen. Tosi paljon äksyilyä ja töksäytyksiä, puhumattakaan siitä, ettei kuunnella loppuun asti. Hirveetä seurata sellasta vierestä. Melkeen tekis mieli puuttua, ja joskus sen oon tehnyki, mut ei se oikeen toimi sekään. Lisäks tuntuu, että jos meen sanomaan oman mielipiteeni jonku toisen asiaan, saan helposti takasin kommenttia siitä, kuinka mitään en ymmärrä ja että vuosien saatossa sitä vaan kumppanin tekemiset ärsyttää. Aivan ku minä en sitä tietäis! :D luulis, että jo pelkästään se, että MULLA on ero päällä vois kertoa, että kyllä mulla joku haju on puolison ärsyttävyydestä. Tai siitä, miten puhetyyli muuttuu vuosien varrella. Mun pointti tässä onkin nimenomaan siinä, että tän eron myötä oon oppinu huomaamaan sen, kuinka pienestä onni voi olla kiinni. Kuinka ärsytykset ja huonot puolet on yleensä oman pään sisällä, ei siinä puolisossa. Enkä usko, että se on jotenki sinisilmästä tai naiivia uskoa, että ihminen voi muuttua. Ja vieläpä parempaan suuntaan! Yleensä muutoksesta puhutaan huonona asiana. Parisuhteissa etenkin. Mutta eikö muutos voi olla askel eteenpäin? Muuttua paremmaksi, kehittyä ihmisenä, puolisona, ystävänä? Minä haluan uskoa, että voi. Ja että näin on kohdallani jo alkanut tapahtuakin. Ainakin olo on seesteisempi, tasapainoisempi ja ehkä jopa onnellisempi.

Nyt, ennenku tää kirjotus karkaa totaalisesti alkuperäisestä suunnitelmasta, lopetan. :D

Ps. Oma tilanne kotona ei sinällään ole muuttunut. Sama avioliitto tässä edelleen on päällä, eikä lopullisesta päätöksestä eron suhteen olla lyöty mitään lukkoon. Mutta tästä toiste lisää enemmän. Lukekoot sitten, ken tahtoo
:)