tiistai 17. kesäkuuta 2014

Kepuilua

Kokouksen päätti komea lippumarssi maakunnittain!

Keskusta-aate on jotain niin lämmintä, ettei sitä voi kunnolla edes selittää. Näin uskon jälleen erittäin mukavan ja vaiherikkaan puoluekokousviikonlopun jälkeen. Keskustan koko arvopohja lähtee uskosta ihmiseen ja ihmisen kehitykseen. Siihen, että ihminen tarvitsee sivistystä ja kehitystä koko elinikänsä ajan. Kyse ei ole niinkään muutoksesta, vaan siitä, että haluaa olla parempi ihminen, parempi kansalainen. Omaan korvaan tämä kuulostaa hyvältä. Se kuulostaa siltä, että kukaan meistä ei syntyessään ole huonompi tai parempi, vaan meillä kaikilla on mahdollisuus kehittyä elämässämme menestyväksi ja loistavaksi yksilöksi! Mitä ikinä se sitten tarkoittaakin kaikkien kohdalla. Meidän ei tule olla samanlaisia, vaan voimme omia voimavarojamme ja osaamistamme hyödyntäen pärjätä eri aloilla ja eri elämän osa-alueilla. Tämä on lohdullista. Ja niin kovin turvallista. :)

Kun tähän aatepohjaan lisää huumorin, tilannetajun ja sydämellisyyden, ei voi kuin ihastella. Ihastella sitä valtavaa lämpöä, mitä tuollaisessa porukassa pääsee kokemaan. Nytkin paikalla oli reilut 2000 ihmistä, jotka kaikki olivat yhtä. Mieletöntä. Olen rakastunut. Tähän aatteeseen, näihin ihmisiin, siihen tunnelmaan. Jälleen kerran. 

Eikä menoa tunnu haittaavan sekään, että myös iltapuolen ohjelmassa löytyy se yhteinen sävel.. ;) Kun valvoo yön läpi, katsoo vierestä heräilevää kaupunkia ja nauttii lämpöisistä auringonsäteistä Aura-joen rannassa, ei voi kuin hämmästellä. Kohtaamisia tulisi olla useammin. <3

Tästä lähtee! :)
Oh, so happy! :)
Pj. Sipilä sai ansaitusti jatkokauden.
<3

lauantai 7. kesäkuuta 2014

I salute you, summer!

Kesä. Mikä ihana tekosyy. Ai mille? No, aika lailla kaikelle. Ei voi valittaa eikä mököttää eikä olla pahalla päällä eikä oikein suuttuakaan, kun saa olla lämpimässä ja vehreässä ympäristössä. Auringolla on uskomaton voima! Nauttikaa!

Rantasauna on tuola piilossa. Parasta.

Kohta 30 vuotta vanha kotipihan polku.

"Meiän pihasta näkee raktoreita hommisa."

Paras A-joukkue

Tässä on kuvia alkukesältä, raktorikuva tais olla niiltä ekoilta hellepäiviltä toukokuusta. Pieni paniikki meinaa iskeä, että ei muista nauttia joka hetkestä. Aina syksyllä tulee se olo, että kesä on menny, eikä muista siitä mitään. Nyt on tarkoitus otta ilo irti, olla pihalla aina, ku aurinko paistaa ja hymyillä! Hymy tekee niin paljon omaan olotilaan hyvää, että joskus kiivastuessaan tai kiukkupuuskan yllättäessä pitäs vaan laskea kymmeneen ja hymyillä. Joskus pakko-hymykin saa aikaan mielen rauhoittumisen. Onneks elämässä on aihetta hymyyn. 

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Minä olen äiti.

Äitienpäivän teksti odotti luonnoksena oikeaa ajankohtaa julkaista se.. No, eipä koskaan tuntunut sellaista olevan. Niinpä se tulee tässä. Hieman jälessä.

Äitienpäivä sujui paremmin kuin olisin ajatellutkaan. Aamulla sain nukkua rauhassa lähes puoli kymmeneen (!), kun Aino oli yön isänsä kanssa. Aluksi ajattelin, että haluan tytön viereeni jo illasta, mutta aamu-unet houkuttelivat toisin. Ja hyvä ratkaisu olikin! Suoraan sängystä hyppäsin autoon ja ajoin neljän kilometrin päähän hakemaan Ainon luokseni. Vietimme siis aamupäivän vanhempieni kotona, käyden myös naapurissa asuvan mummuni luona. Aamu oli ihanan rauhallinen. Yhden aikoihin lähdimme ajelemaan yhdessä Ainon ja Sulon kanssa kotia kohti. Aino ei kuitenkaan saanut nukuttua autossa, joten perille päästyämme päädyin kärryttelemään joksikin aikaa, jotta edes pienet päiväunet tälle päivää toteutuisivat.


Pienen tytön pienet kengät.


Sulohan lupasi tosiaan tehdä minulle ruokaa, ja näin kävikin. Hän valmisti ihanan päivällisen tuoreen leivän, herkullisen salaatin ja grillatun kanapihvin kera! Vitsit, kun toisen laittama ruoka maistuu aina niin paljon paremmalta. Oli niin ihanaa vain olla, kun joku toinen laittoi ruoan ja siivosi sen jälkeen. Minä sain vain nauttia. :) Iltapäivä sujuikin rattoisasti yhdessä, kunnes Aino ilmoitti todella kaipaavansa jo iltapuuroa, ja lähdimme kotiin. Nopeat rauhoittumiset kotona, iltapesut ja -puuro sekä sänkyyn. Tyttö nukahti ilman itkuja ensimmäistä kertaa n. kahteen kuukauteen. Ah! Sen viikon aikana pidetty unikoulutus ja päivän vähäiset päiväunet tekivät siis tehtävänsä. Kelloa katsoessani mietin, mitä kaikkea tänä iltana ehdinkään tehdä, kun ei tarvitse päivystää sängyn vieressä koko iltaa.  :D Aikaa omaan nukkumaanmenoon oli monta tuntia! Vielä jääkiekkopelikin tiedossa siihen loppuun. Hieno päivä! <3

Long time no see

Mun tietokonehankinta ei sinällään ollu yhtään sen piristävämpi, ku lasillinen lämmintä vettä. Kone tökkii, jumittaa ja hidastelee enemmän ku laki sallii. Blogin kirjoittaminen ei ole helpottunu yhtään, ehkä jopa päinvastoin. Ongelmaksi on muodostunut myös se, että oon pohtinu paljon, mihin suuntaan haluan tätä kehittää. Yksityisasetukset, tekstien sisältö ja kuvien käyttö on kaikki sellaista, joka täytyy (jostain syystä) miettiä tosi tarkkaan. No, oon nyt kuitenki päätyny siihen, että nimien julkaiseminen ei muuta tätä tilannetta mihinkään suuntaan. Tai siis etunimien julkaisu. ;) 

Minä olen Anu, tyttäreni on Aino. Olemme siis paras mahdollinen A-joukkue. :) Mieheni nimeä en lähde julkaisemaan, ihan jo senkin takia, etten häneltä tähän ole lupaa kysynyt, eikä toisaalta ole minun asiani hänen tietojaan jaella. Etenkään, kun emme asu yhdessä. Kutsuttakoot siis häntä Suloksi. Sillä nimellä olen häntä joskus männävuosina kutsunutkin.. 

Nyt olen kuitenkin lomailemassa vanhempieni luona, joten päätin kirjoittaa useammankin julkaisun täällä ollessani. Kävi kuitenkin niin, että lähden huomenna, enkä yhtään postausta ole saanu aikaiseksi.. hups. :D Korjausta tähän myöhemmin tänään. 
Nyt täytyy poistua, sillä työhuoneen täyttää sellainen haju, että taju lähtee. Haju tulee siis Ainon vaippaosastosta, ei minusta.

Päivän piristeeksi kesäbiisi 2014.