Muutoksia blogissa

Ihan ajattelin ilmoittaa, että blogin ulkoasussa tullaan näkemään tulevien viikkojen aikana muutoksia. Haluaisin saada tästä enemmän omannäköiseni, mutta minulla ei taida olla tarvittavia taitoja muokata pohjaa ja gadgetteja haluamikseni. Niinpä tukeudun ystävän apuun (jossain välissä..) ja suoritan muodonmuutosta tämän parissa.

Vähän olen jo saanut aikaan, mutta "sitä oikeaa" etsin vielä. Samalla toivoisin saavani aikaan jonkinlaisen punaisen langan sen suhteen, kuinka näitä tekstejäni kirjoitan. Minä itse en siis lainkaan pidä siitä tavasta, jolla kirjoitan :D Haluaisin olla enemmän ..en minä tiiä. Enemmän jotain. Mutta ehkäpä tässä ajansaatossa kehityn kirjoittajana ja bloggaajana. Niin paljon, että voin itseäni bloggaajaksi ees tituleerata. En myöskään pidä siitä, millaisia kuvia tänne olen laittanut. Tai, tavallaan kuvissa ei mitään vikaa, mutta voisi niiden ulkonäkö olla vähän viehättävämpi.. asettelu kuvissa on olematon, enkä aina tykkää niiden värimaailmastakaan. Kunhan saan aikaa, opettelen muokkaamaan kuvani paremmiksi -joko jo niiden ottovaiheessa tai sitten jälkikäteen.

Parasta tässä kaikessa on kuitenkin se, että minulla on nyt tietokone. On laite, jolla pystyn ihan oikeasti tekemään näitä asioita ja panostamaan tähän kaikkeen. Tämä peruskirjoittaminenkin on jo niin paljon helpompaa ja nopeampaa! Ai, että voi ihminen olla pienistä asioista onnellinen!

Fiilistelyä sieltä ja täältä

Pari viikkoa sitte sain hyvän ystäväni kylään viikonlopuksi. Hän ei ollut aiemmin käynyt Vaasassa, joten pakollinen kiertoajelu oli paikallaan. Parasta oli kuitenkin se, kun lauantaiaamuna hoksasin viedä hänet Strömsön kartanoa katsomaan. :) Paikalla ei tainnut olla muita, talo näytti kummallisen rauhalliselta. Tv:stä tutut paikat oli kuitenkin hienoa tunnistaa! :D

Kaikki lähtee ajatuksesta.

Nämä yksityiskohdat arkkitehtuurissa on niitä, jotka erottaa rakennukset toisistaan. On tosi sääli, ettei nykyaikana arvosteta tämmöstä, vaan kaikki uudisrakennukset on samasta muotista suorine linjoineen ja kovine yksityiskohtineen. Minä arvostan niitä pieniä juttuja, jotka tekee kaikesta yksilöllistä. Mutta, kauneus on katsojan silmissä. :)

Viikko sitte käytiin Helsingissä ja Espossa. Saatiin matkustaa junalla, mikä tämän neidin kans sujuu todella hyvin! Mahtavaa. 

Aino sai lähtiessämme serkultaan tommosen pehmokoiran. Sen kans Aino matkusti oikeestaan koko pitkän matkan kotiin. 

Isovanhempienpäivänä oli hyvä istua tummun kainalossa. ♡

Helsinki on kaunis. Yksityiskohtina löytyy mm. Joukahainen. :)

Shoppailuterapiaa

Helsinkiin lähteminen samalla viikolla, kun on tehty ositus on joko a) järjetöntä tai b) nerokasta. Kannatan jälkimmäistä. Halvempaa olis ollu ostaa se perinteinen viinipullo, mutta tällä kertaa tarkotusta palveli paremmin jo vuosikymmenien aikana tehokkaaksi apukeinoksi todistettu shoppailu. Rahaa paloi, mutta se lienee osa tarkoitustakin. Pienessä mielessäni kävi ajatus "hah, se maksaa tän kaiken" ja kieltämättä hienoa oli. Kävelin kauppaan ja ajattelin "aiku kiva! Minäpä ostan tämän." Jo vain oli äidin asunnolle päästyäni hyvä olo. Mulla oli monta uutta juttua, sekä sainpa Ainolleki takin, söpön lakin, yöasuja ja vähän muuta vaatetta. Kaikki olis tullu hankittua varmaan jossain vaiheessa joka tapauksessa, mutta tää oli vaan niin paljon hauskempaa. ;)

En ehkä kestä sitä, kun tulee lumi ja pakkaset ja saadaan kylään lähtiessämme vetää niskaan nämä uudet ihanuudet. (Tuo Ainon takki on heleän vaaleanpunainen, mutta nähtävästi en osaa edes filtereitä käyttää hyödyksi..) 

Tämmösinä hetkinä on aika kivaa olla tyttö. :)

Tiimarin poistuessa kauppavalikoimasta Suomessa olisi mielestäni tilaa Tiger-liikkeille. Tällä hetkellä niitä ei turhan montaa löydy, joten sinne päästessäni on pakko kiertää ympäri ja mukaan tarttuu jos jonkinmoista. Koska, pakkohan se on, kun halavalla saa. Nyt kiersin liikkeen ilman koria, joten tuotteiden määrä täytyi pitää aisoissa. Ainolle löysin syötävän suloisen pöllö-pesukintaan, valas-eväslaatikon sekä leppäkerttu-sateenvarjon. (Koska 1,5v tarvitsee nimenomaan oman sateenvarjon..) 

Ketjun miinuspuoli on sen minimaalinen kotimaisuus.

Sikäli mukava ajankohta lomailla vanhempieni kanssa, kun lauantaina vietettiin Isovanhempienpäivää. ♥

Syntymän juhlaa

Viikonloppu hurahti nopeasti synttäreitäni viettäen. Perjantaina sain ystävän kylään, jonka jälkeen elämä oli yhtä juhlaa! ;) Perjantai-iltaan kuului viiniä, Vain Elämää, suklaata, jäätelöä ja leipomista. Huh, kun oli mukavaa. Lauantai jännitti niin kovasti etukäteen, ettei montaa tuntia yöunia tullu. Sinällään ihan sama -adrenaliini virtas koko päivä sellasella innolla, ettei väsystä ollu tietoakaan! Päivällä kuskattiin kamat,  syötävät ja juotavat juhlapaikalle, jossa lämmiteltiin paljua ja saunaa, viimeisteltiin leipomuksia ja virittäydyttiin tunnelmaan. Oli niin mahtava päivä!

Illanmittaan väkeä alkoi tulla, muutamia lahjoja availin ja pidettiinpä mulle pari lyhkästä puhettakin. ♥ Paljuun pääsin lopulta siinä vaiheessa, kun aurinko oli jo laskenu ja tyyni meri heijasti katuvaloja ja tehtaan piippujen savua vastarannalle. Mieletöntä! Paljuneitsyys menetetty -ja missä paikassa! Wau! Ikäväkseni mulla ei ole antaa teille tästä kuvaa. Ainakaan tähän hätään..ehkä joku vieraista ymmärsi ikuistaa tilanteen.

Tuossa kuvassa muutama saamistani lahjoista. Erityismaininta annettakoot alanurkan valkoisille and-koreille. Ne ovat siis Anna Nygård Desing -tuotteita. Käsityönä valmistettuja, materiaalina kierrätetyt sälekaihtimet. Ihania! Tuotevalikoima on jo kovinkin laaja, omassa paketissani oli myös pillimehulle tarkoitettu suojakotelo. Huippujuttu pienen lapsen kanssa! Suosittelen tutustumaan.

Unohdin kuvata illan aikana kokonaan. :( Haaveilin selfiestä koko juhlaväen kanssa (no, tietty!), paljukuvia piti ottaa sekä muuten illan kulkua ois pitäny ikuistaa.. mutta, kuten hyvä ystäväni sanoi "sen illan oli tarkoitus syöpyä muistoihin niin, ettei kuvia tarvi". Ja näin varmasti kävi! ..vaikka kaikki rakkaat eivät päässeetkään paikalle. Toiset taas eivät uskaltaneet tulla paikalle kuokkavieraiden kera.. ;) 

Loppusanoina pikkuveljeni ja hänen vaimonsa antama kortti muistuttamassa todellisuudesta.  

KIITOS kaikki te, jotka teitte ikääntymisestäni ikimuistoisen ja kaiken sen tuskan arvoisen! ;) ♥

#anugoes30 

Raikas tuuli

Eilen oli ensimmäistä kertaa sellanen ilma ulkona, että tuntui syksyltä. Ilma oli viileä, kolea. Semmonen, joka tunkee läpi ja menee ytimeen saakka. Matkalla kauppaan päässä alkoi soimaan Juha Tapion Raikas tuuli. Avasin kännykästä spotifyn ja laitoin soimaan. Siinä me sit työnneltiin Ainon kanssa vaunuja ja nautittiin taustamusiikista. :D Eikä hassumpi juttu ollenkaan, itseasiassa. Nimittäin kotiin päästyämme jatkoimme musiikin kuuntelua ja soittoon pääsi lähes koko Juha Tapion tuotanto. Toinen toistaan osuvampia lyriikoita ja sieluun iskeviä melodioita!

Tiedän mitä on, tiedän mitä on kantaa unelmaa.

Joskus toivoton, vaikkakin se on, taivas kimaltaa.

Yllä kauan ollut on selkäpuoli auringon.

Anna pois itkuista puolet, hetkeks vielä tänne jää.

Menköön pois murheet ja huolet, ahdas lieka heltiää.

Mun yhteys Juha Tapioon syntyi jo kauan sitten. Arviolta v2000 Juha oli laulamassa seurakunnan nuortenillassa. Muistan aina sen, kun hän saapui paikalle kitaransa kanssa, pitkät hiukset olkapäillä ja hieman anteeksipyytelevällä olemuksellaan. :) Vilkuiltiin toisiamme tyttöjen kans miettien, mitähän tästä tulee. Mutta kun ensimmäiset sävelet oli kajahtanut ilmoille, oli selvää, että tästä tulee jotain hienoa. Kappaleet Hämärän huone, Minun ikäväni näyt, Sateeseen sekä Väsyneet maan (oikeastaan koko ensimmäinen levy) saavat edelleen kylmät väreet aikaan. Tuntuu, kuin koko sielu rauhoittuis niitä kuunnellessaan. Uudemman tuotannon kanssa suhde on erilainen. Ne kertoo enemmän parisuhteesta, elämästä ja iloista ja suruista. Niiden kohdalla tunteisiin iskeminen ja kylmien väreiden syntyminen johtuu eletystä elämästä ja kokemuksista. Omista iloista ja suruista. Juha Tapion laulut vain toimivat mun kohdalla. Niitä en voi liiaksi ylistää. Enkä sitä sen kummemmin selittääkään. Kai osa johtuu myös siitä hengellisestä taustasta, mikä mulla on. Ehkä kaipaan sitä toisinaan. Ja etenkin silloin Ainon syntymän lähestyessä ja sen jälkeen oon kaivannut osaksi seurakuntaa. Käsitys omasta lapsesta ja siitä, että olen täällä nyt jotain toista varten, sai mut ajattelemaan myös elämää suurempia. Sai mut kaipaamaan jotain, minkä tunsin kauan sitten. Jotain turvallista, jotain pysyvää.

Tämä meni nyt kovinki hengelliseksi. :D Mutta haittaako se? Toivottavasti ei. Itseäni selkeästi rauhoittaa jo tästä kirjoittaminenkin. Syysilma on näes saanut mut miettimään nykytilannetta ja sitä, kuinka tähän kaikkeen voi suhtautua silloin, kun ei haluaisi koko tilanteessa ees olla.

Haluan alottaa kaiken puhtaalta pöydältä, raikkaan tuulen viedessä sen pahan ja mustan pois. Useimmille tulee syksyllä pesänrakennusvimma tai tarve vaihtaa sisustusta tai hiustyyliä tai ihan mitä vaan, mikä uudistaa. Minä oon alkanut jälleen kaivata kovasti ihan vaan tavallista elämää. Haravointia, puutarhajuttuja, takanlämmitystä, makkaranpaistoa nuotiolla tai pullantuoksuista sunnuntaipäivää. Tämä koti, missä nyt Ainon kanssa asumme, ei tunnu kodilta. Tämä on välipysäkki, paikka johon hetkeksi laskin laukkuni. Pian aion etsiä tälle tyttötiimille kodin! Paikan, jossa voi levätä sydänjuuria myöten. Paikan, jossa voi olla rauhassa tietäen, että minun ja lapseni on hyvä olla ja elää. Näin voin tarjota hänelleki parempaa -huolehtien ensin omasta hyvinvoinnistani. Se on se paras uus alku; parempi minä. Parempi tulevaisuus.

Ja sä oot kaunis, vaikket enää tunne niin, 

Ne vaikka veivät sulta uskon ihmisiin.

Hetken vielä nukkuu puoli maailmaa,

Hetki vielä, kirkas aamu aukeaa.

Puoltakaan en sun kivustas voi tietää.

Sanat kaikki vailla voimaa ilmaan jää.

Mut joku aamu, mä tiedän sen, 

Sä heräät huomaamaan

Sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan.

--Mulla on niin paljon aihetta olla kiitollinen. Tiedän sen. :)

Maailma on värejä täynnä.

Ps. Tänään on mun nuoruuteni viiminen päivä. Huomisesta alkaen olen virallisesti aikuinen. Oh, my.

Me vain!

Viikonloppuun ahtautui tunteja koko viikon edestä! Lauantaina ja sunnuntaina heräiltiin jo seiskan pintaan, mikä tässä huushollissa on aikasin. Se tarkotti sitä, että aamutoimet ja -puurot on syöty siihen aikaan, kun yleensä vasta hinataan ittemme ylös sängynpohjalta. Onpa kerranki ollu aikaa tehdä asiota! 

Lauantaiaamu saatiin hyvään käyntiin, kun otin tytön selkään ja käytiin kiipeämässä Öjbergetin rinne ylös. Noloa tilanteesta teki se, että edellä käveli porukka hieman varttuneempia rouvia, jotka meni jo ties kuinka monetta kertaa rinnettä ylös ja alas.. minä vaivoin jaksoin sen yhden kerran :D Nooh, Aino selässä ilman muuta teki tarpomisesta hieman haastavampaa. Niinhän? Mutta sen sanon, että rinnekävelyä kokeilen vielä uudestaan!

Lauantaina käytiin kokeilemassa pomppulinnaa ekaa kertaa. :) Ostoskeskuksessa oli lastenpäivä ja paikalla oli aiemmin ollut kasvomaalausta ja Swingelingin maskotti. Niihin ei aikataulut sopinu, mut luulen tuon pomppulinnan olleen niin iso hitti tuolle tytölle, ettei muuta kaivattu!

Viikonloppuun mahtui myös puistoilua (kuva vasemmalla) niin hyvän ystävän kanssa kuin ihan kaksistaankin (ai, miten niin pidän H&M:n lastenvaatteista?!) sekä lenkkeilyä ja kotileikkejä. Onkin tuntunu siltä, että noissa parissa päivässä oli tunteja enemmän ku viikolla yleensä! Mutta, en valita. Tässä ja nyt on ihan mukavaa, mikäli välillä saadaan extratunteja!

Mukavaa alkanutta viikkoa Öjbergetiltä napatun kuvan saattelemana!

Ihanaa elämää

Ihan alkuun on kerrottava tämän päivän päikkärikokemuksista. Aino huusi ko syötävä tunnin. Välissä laitoin jo supon hänelle, sillä hampaidentulo kiusaa ainakin yöaikaan. Nooh, sekään ei tuntunu auttavan ja päädyin jopa istumaan sängyn vierelle hetkeksi. Tämä teko kyllä lopetti itkun, mutta sai aikaa leikkimisen ja höpöttelyn. Tähän mulla meni hermot, ja totesin tytölle, että tee mitä lystäät, minä lähen NYT! Itku alkoi taas ja minä menin (kuten kypsän vanhemman kuuluu..) paiskomaan astioita ja tiskaamaan. Olin mielestäni kovinki kovaääninen, mutta arvannette jo varmaan, mitä tapahtui.. Aino nukahtu samantien! En tienny itkisinkö vai nauraisinko. Liekö tämä nukuttamiskeino kuitenki ihan ok. Ilmeisesti meluun nukahtaminen on hänelle tuttu tapa..

Aiemmin viikolla käytiin Ainon kans rannassa kävelyllä. Tarkotus oli tosiaan kävellä ja potkia palloa, mutta jostain syystä tämä tyttö on innokas istumaan. Niinpä hän istuu joka korotuksella ja reunalla, mitä löytää. :) Aika sulosta.

Viime viikonloppuna pääsin harjoittelemaan tosiaan niitä kolmekymppisiä. Ilta sujui kyllä hienosti! Oltiin Amarillossa syömässä, istuttiin iltaa mun luona ja jatkettiin lähes aamuun saakka baarin tanssilattialla. Karaokea olis haluttu laulaa, mutta niin halus moni muukin, joten pitkän jonon takia se jäi nyt tekemättä. Mutta ilta oli mukava! Tästä on hyvä jatkaa parin viikon päästä vähän isommalla porukalla. ;)

Sunnuntaina olo oli aamun väsymyksen ja pääkivun jälkeen yllättävän freessi. Kebabin voimalla (auttaa aina!) jaksoin jopa ajaa iltapäiväksi Kokkolaan Tiikereitten kauden ekaan kotiotteluun. Peli ei vielä ollu ihan huipussaan, hyviä tilanteita ja palloja tuli paljon! Tästä tulee vielä hyvä kausi! :) Ja mikäli siellä ruudun takana ei vielä Tiikereistä tiedetä, suosittelen  katsomaan sosiaalisessa mediassa #tiikeribuumi -asiasanan taakse! ;) Lentopallo on nosteessa ja aivan ansaitusti!

Tänään käytiin aamupäivällä sateen uhalla leikkipuistossa. Matkalla pysähdyttiin ihastelemaan joutsenperhettä, joka vietti omaa aamuaan rantakaislikossa. Oletettavasti sama poikue oli aiemmin kesällä tuossa samassa vesistössä, mutta poikaset oli vaan niin kovin pieniä silloin. :) nyt olivat siis jo lähes vanhempiensa kokoisia. On se vaan kaunis lintu, tuo joutsen.