keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Päivähoidon parasta antia

Nyt se on koettu! Nimittäin ensimmäinen kevätjuhla! Aiettä. Päivällä jo meinas itku tulla, kun ajattelin sen hetken koittavan. Ainon päiväkodissa kevätjuhla järjestettiin kevättempauksen muodossa. Kyseessä oli siis toiminnallinen ilta yhdessä lasten ja vanhempien kanssa. Alkuun lapset esittivät kaksi laulua, sen jälkeen jakaannuttiin eri pisteisiin. Ainoahan ei kummemmin huvittanut lauluun osallistua, mutta sielä se seiso rivissä muiden kanssa. Kyllä vaan lämmitti mieltä. Mun vauva jo noin iso tyttö.

Yhdessä toimintapisteessä tehtiin käpylehmät (Ainon oma oli lähinnä käpypossu. Myöhemmin näin muiden tekemiä, ja ne oli kyllä paljon enempi lehmän näkösiä. Aino teki siis kaikkein hienoimman possun!) Yhdessä pisteessä kuvasuunnistettiin, saippuakuplia sai puhallella toisaalla ja temppurataa selvittää keinujen ja likumäkien ympärillä.  

Paras piste oli kuitenkin jätskibaari.. Oli strösselit ja kaikki, ja Aino olis mielellään syöny enemmänki. ;) 


Sulo osallistui myös iltaan ja oli kiva nähdä heitä yhdessä leikkimässä ja touhaamassa. Tätä kuitenkin aika harvoin nykyään pääsen näkemään. Ja Ainolle lienee myös mukavaa, kun äiti ja isä yhdessä touhusivat ja oli mukavaa. Vettä sateli hiljalleen välillä, mutta lämpötila oli onneksi selvästi plussan puolella. Aiemmin päivällä vettähän tuli ihan kunnolla aika ajoin. Ilta oli siis kaikin puolin erittäin onnistunut! :)

Nyt viikko loppuun töissä ja hoidossa, sen jälkeen siirrytään kesähoitoon. Ainolla onneksi pysyy sama hoitopaikka, kaverit vain vähän vaihtuvat lomien alkamisen myötä. Myös itellä työnkuva muuttuu kesäkuuksi aika paljon. Lapsia ei ole kuin kourallinen, joten mun aika jatkossa menee pitkälti muuttopuuhissa. Meiän päiväkoti siirtyy väistötiloihin remontin alta elokuussa ja sitä ennen pitää pakata kamat kasaan. Heinäkuu me ollaan kiinni, joten työ täytyy tehä nyt. Blaah. Vihaan muuttamista. Voisin kuvitella, ettei se työn yhteydessä yhtään sen kivempaa ole. ..toisaalta nyt voin käyttää työpäiväni lelujen desinfiointiin, siivoiluun ja pakkailuun sekä samalla kuunnella lepposesti radiota ja jutella mukavia. Hihastanykimiset loppuu hetkeksi. Every cloud has a silverlining.


tiistai 19. toukokuuta 2015

Ovet -muistoja ja menetyksiä

"Kaikki aikanaan, ei voi muutakaan 
Ota kaikki vastaan, mitä tarjotaan. 
Ei voi muistoja pyyhkii kokonaan
Vaan hitaasti ja hiljaa opit luopumaan.
Elämä se näyttäytyy näin, 
Ovina joita sulkee,
Ovina joista kulkee eteenpäin 
Sä tulet luottamaan vielä moneen tarinaan 
Kerta toisen jälkeen aina uudestaan.
Kaikki aikanaan. 
Elämä se näyttäytyy näin 
Ovina joita sulkee, 
Ovina joista kulkee eteenpäin."

~Egotrippi~

Laulu, joka on pitänyt hengissä menneet viikot. On se aika loistavaa, että maailmassa on niinkin yksinkertainen asia kuin musiikki, jonka voimalla päivistä ja hetksistä selviää eteenpäin. 
Sulo on nyt sitten löytäny itelleen uuden. Tyttöystävän, uskaltanen sanoa. Kotonakin on käyty esittäytymässä ja viikonloppulomaa vietetty. Ja kaiken tämän jälkeen mun olo on ihan älyttömän hyvä, oikeastaan.  Kun eka kerran kysyttiin, haluaisinko hänet tavata, väänsi mahasta ja pahasti. Piti käydä sitä ennen jopa lenkillä, että sain pahimmat paniikit hikoiltua pois. Ja tapaaminen suju erittäin hyvin. Tämä ihminen on juuri niin täydellinen, kuin olin toivonutkin. Ei mitään sellaista pahinta painajaista, mikä myös on pyörinyt aika ajoin mielessä.. :D Isoimman helpotuksen teki ehkä se, että näin niin paljon itseäni hänessä. En tiiä, onko Sulo ihan samaa mieltä, mutta... Hän oli kuin paranneltu versio minusta. Ja eihän sellasta voi pahalla katsoa. Päinvastoin. Olin iloinen ja onnellinen siitä, että koin asian näin. Koska sehän tarkoittaa sitä, että myös minussa on ollut niitä oikeita asioita olemassa. Niitä, joiden takia ne yhteiset vuodet venähtivätkin niin useiksi. Ja sanokaa mitä sanotte, mutta näin minä sen haluan ajatella. Hän oli juuri sellainen, joka minä haluaisin olla; tilannetajun omaava, rauhallinen, ystävällinen, viehättävä, tavallinen. Ei mitään krumeluureja tai itsensä pönkittämistä, ei turhaa höpöttelyä tai tyhmiä vitsejä. Ihan vain olemalla länsä siinä hetkessä voi saavuttaa sellasen mukavan olotilan. Siihen minäkin haluan pyrkiä.
  
Sulollekin sanoin tämän tapaamisen jälkeen, että mulle tuli sellanen olo, että kuinka tämä nainen voi olla edelleen sinkku! Miten sellaista ihmistä ei jo joku ole löytänyt ja onnistunut pitämään?!
Mutta sitten senkin tajusin. (Vaikka jotkut ystäväni ovatkin ihmetelleet, kuinka pystyn näin ajattelmaankaan.)
Heidän oli määrä löytää toisensa. Ja tämä on minulle ihan ok. Ihmiset ovat elämässämme vain käymässä, aniharvat siihen tulevat jäädäkseen. Minä sain Sulon kanssa melkosen monta hyvää vuotta, nyt on seuraavan aika. Ja se minun "tätä olen etsinyt" tulee vielä. Siihenkin luotan. 

(Sulolle nyt vaan paineet siitä, että saa sen homman toimimaan. Oispa noloa, jos minä ihastuisin siihen ihmiseen enempi kuin hän. Ja itkisin iltaisin, kun ei siitä tullutkaan mitään.)

Mutta onneks elämässä on muutakin kuin vain muiden asioiden setviminen ja pähkäily. Kaikelle on aikansa ja paikkansa, niin myös ..tittidii: Egotripille. Lauantaina oltiin ystävän kanssa Kauhajoella katsomassa Egojen keikkaa. Ja onneks oltiin! Paikallahan ei varmaan paljoa 40 henkeä enempää ollu väkeä, joten Mikin sanoin "yksityiskeikkahan siitä tuli". Meille se sopi vallan mainiosti. Keikka oli melko rokkipainotteinen, joten tanssia sai kyllä! Keikan jälkeen bändin porukka jäi vielä baarin puolelle juttelmaan fanien kanssa. Loppujen lopuksihan paikalla olivat bändiläiset sekä minä ja ystäväni (majoituimme samaisessa hotellissa). Jokin antoi mulle rohkeutta laulaa myös karaokea illan pikkutunneilla, ja Knipin paikallaolo ja lauluni kuunteleminen on ehkä parasta, mitä voi tapahtua. Olen siis täten karaokeurani huipulla, eikä mitään saavutettavaa enää ole! :D Ilta oli onnistunut, erittäin onnistunut.
Kesän keikkoja odotellessa.

#anunvuosi ;)


sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Vappuloita


Vappua pääsin viettämään elämäni ensimmäistä kertaa toiminnan ytimeen, Helsinkiin. Matkustin torstaina Ainon kanssa junalla sinne, äiti ja isä oli asemalla vastassa. Äitillä on siis asunto Helsingissä opiskelujen takia, joten yöpaikkaa ei tarvinut (tytön kanssa matkustaessa) paljoa pähkäillä. Perjantaina lähdettiin sitten ilmapallojen ja serpentiinien kera Ullanlinnanmäelle katsomaan, mistä se kaikki vouhotus oikein tulee. Ja ihan syystä sielä tv-kamerat käy ja lähetystä lähetetään livenä Areenaa myöten. Kaikkein oudointa siinä juhlassa on kuitenkin ehkä se, että suuri osa juhlijoista on selkeästi vanhempaa väkeä. Ei tuo vappu (Helsingin päässä ainakaan) ole pelkästään opiskelijoiden juhlaa, vaan piknikateriat grillejä ja ruokapöytiä myöten ovat keski-ikäisten ihmisten ympäröimiä. Ja hienoa! Lisäksi paikalla oli tosi paljon kaikenmaailman myyntikojuja ja ilmaisnäytteitä jaeltiin Brazil-kahvista heliumpalloihin. Etukäteen ihmisiä oli ohjeistettu kieltämällä tuomasta paikalle saunoja, sohvaryhmiä tai puskutraktoreita.. :D



 
Kylmä tuuli hieman vähensi haluja jäädä alueelle pitemmäksi aikaa, mutta yks kuoharipullo käytiin tyhjentämässä. Aino sai puhallella ja ottaa kiinni saippuakuplia sekä maistella Taffelin uutuussipsejä. Hauska aamupäivä oli!

 Äitillä osuvasti mukit molemmissa käsissä. Nooh, mulla oli pullo.
 ;)
^^ Storyville. Satuttiin loistavaan aikaan päiväoluelle isän kanssa (ja vaihdon myötä myös äidin kanssa). Claes Andersson aloitteli yhdessä basistinsa kanssa iltapäivän ohjelmanumeroaan. Herttinen aika, kuinka mukavaa musiikkia soittivat! Parhaat asiat tulevat usein yllätyksenä ja suunnittelematta -niin tälläkin kertaa.

Illalla lähdettiin isän kanssa käymään kaupungilla. Pyörähettiin ensin Hard Rock Cafessa, sitte käveltiin hieman keskustan pikkukatuja ja päädyttiin Teerenpeliin Kampin viereen. Oi, kuinka tykkäsinkään paikasta! Mukavan rento sisustus, väki ei ollut pelkästään kakskymppistä ja juomavalikoima koostui oman nimikkopanimon tuotteista. Suosittelen lämpimästi tutustumaan! Ravintoloita on muutama, Lahdessa ja Helsingissä nyt ainakin. Ilta päätettin Teerenpeliä vastapäätä olleeseen Steam Hellsinki -nimiseen paikkaan (kiitos pikkuveljeni vinkkauksesta!). Kyseessä on maaliskuussa avattu uusi steampunk-henkinen teemaravintola, ensimmäinen laatuaan Suomessa. Ravintola on sisustettu 1800-luvun henkeen mm. höyrykoneiden, kassakoneiden ja kellokoneistojen muodossa. En osaa sitä paremmin selittää, se täytyy kokea. ;) Kaiuttimista kantautui ~1920-1950 -lukujen musiikkia, tai ainakin niitä mukailevia. Joten listahittejä 2000-luvulta on turha enempiä odotella. Onneksi. Ravintola on myös erikoistunut Gin-juomiin, joten niiden ystävien etenkin kannattaa paikalle eksyä. Itse join paikassa luultavimmin elämäni ensimmäisten GT:n, eikä se lainkaan ollut niin kamalaa, kuin joskus olen maistellut. Lisätietoa paikasta saat täältä.

Vapunvietto pitkän viikonlopun muodossa meni siis mitä parhaimmin! Rauhallista yhdessäoloa, aikaa vain olla ja tehdä juttuja yhdessä perheen kanssa. Aino oli koko viikonlopun parasta mahdollista seuraa, iloinen ja ihana oma itsensä. Kuinka siunattu sitä onkaan, kun on tuollaisen lapsen saanut. Ja tuollaiset vanhemmat. Pus!

Ps. Toukokuun alku toi tullessaan myös kaiken sen paniikin siitä, että "kesä on ihan kohta, en kestä! Niin paljon on vielä kesken." Töissä alkaa olla ihan kauhee kiirus kaikkien oheistoimintojen kanssa, kun en ole puoliakaan muistanut ennen tätä viikkoa.. Kolme viikkoa aikaa siis täyttää kasvunkansiot; laittaa valokuvat, kirjottaa retkistä, jumpista ja lauluista, ensimmäisiä hoitopäiviä unohtamatta. Huhhuh. 

Mutta onneksi Hetki on kaunis.