lauantai 17. tammikuuta 2015

Identiteetti vs. vaatteet

Eroamisen myötä vaatekaappiini on ilmestynyt jonkin verran uusia vaatteita. Vuosi sitten keväällä ostin muutamia uusia, osin siksi, että painoa oli pudonnut ja edelliset kesän vaatteet olivat liian isoja. Ja näin ei oo tainnu koskaan ennen käydäkään.. Osin myös ihan siksi, että ne uudet vaatteet olivat minulle itselleni merkki siitä, että "olen uudistumassa". Eri asia toki on, oliko asia sillä hetkellä niin.

Nyt vuodenvaihteessa Sulo toi minulle omasta kellarikomerostaan vanhoja vaatteitani. Muutamat kengät sekä ulkovaatteita. Vanhin tais olla luokioaikana ostettu kevyttoppatakki, joten ikää sillä on arviolta 12 vuotta. Vedin vaatteita niskaani ja mallailin peilin edessä. Tuli todella outo olo. Aivan, kun vastaan olisi katsonut se sama Anu, mutta joka kuitenkin vastas ilmeeseen jotenkin oudolla tavalla. Ymmärrättekö yhtään? Semmonen kummallinen aikamatka vuosien taakse. Ja vaikka nämä vaatteet monet olivat sellaisia, että niitä voisin aivan hyvin edelleen käyttää (joskin osa oli aivan liian isoja, onneksi), niin en usko näin kuitenkaan tekeväni. Näihin vaatteisiin liittyy niin pajon yhteistä historiaa Sulon kanssa, että välittömästi jonkin vaatekappaleen nähdessäni mieleeni muistuu jokin tilanne, tapahtuma tai teko, jossa tämä vaate on ollut mukana. Ja aika kurjaa se on oikeasti kulkea tuolla liikenteessä ja samalla tuntea sisimmässään, että niin moni asia on muuttunut.

Jäinkin pohtimaan, että onko se oikeutettua, että tyhjentää vaatekaappinsa vanhoista vaatteista ja korvaa ne uusilla, minun vaatteillani. Joillakin, mihin voin luoda uudet muistot ja tapahtumat ilman, että historia seuraisi minua lenkillä perässään. Vaatteita, jotka olisivat osa minun identieettiäni. Aina aikaisemmin olen ostellut vaatteita, koska vanhat ovat alkaneet kyllästyttämään, mutta nyt huomaan tekeväni ostoksia sen perusteella, mistä muistosta milloinkin tahdon päästä eroon. Ja toisaalta sen perusteella, mihin on tarve. Heräteostoksia vältellen, sillä jokainen vaatekappale täytyy olla osa isompaa kokonaisuutta. Sillä tulee olla funktio -kuka minä olen, miltä minä haluan näyttää. Koska tottahan se on, että ihmiset luovat ne mielikuvat toisista ihmisistä hyvinkin nopeasti ja alitajuisesti ensimmäisellä vilkauksella. Puhtaasti sen mukaan, miltä he näyttävät, kuinka he pukeutuvat.

Mistä tulikin mieleeni, että tarvitsen uudet mustat housut. Lähden kaupoille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti