Mennyt viikko oli niiiin rentouttava ja raskas samaan aikaan, että huhhuh! :D Ihanan Valencian ympäristö rentoutti, valvotut yöt ja viini ja olut rasitti. Tavallaan. :) Mukavaa oli! Nyt jälkikäteen oisin ehkä käyttäny vielä enempi aikaa kaupungilla, kaupoissa ja ympäristössä, mutta toisaalta se loma oli jälleen kerran just sellanen, ku sillä hetkellä tuntu hyvältä. Joten eikös se sillon ole onnistunu? Aina jälkikäteen on hyvä sanoa, että olis pitäy sitä ja tätä tehä. Mut aina voi palata takas. ;)
Raskasta oli myös se, että menomatkalla mulla meni 14h päästä perillä, palatessa 15h päästä Suomeen. Kotiin pääsin vasta nukutun yön jälkeen, matkustaessani vielä pienet 4h. Yhteensä näihin mahtu 1 junamatka, 5 lentoa, 4 bussia ja 2 taksikyytiä. Toki myös pari käveltyä kilometriä. Halpaa lystiä tuo matkustelu. ;) Mutta tässä vaiheessa voisin aivan hyvin tehä sen kaiken uudestaan, vaikka vielä eilen kentällä maatessani ajattelin "ei ikinä enää!!" :D Aika kultaa muistot. Ja lääke parantaa pääkivun. Ilman sitä kaikki on helpompaa.
Ehdottomasti parasta viikossa oli, maisemista ja kaikesta muusta mukavasta huolimatta, tapakset. Niin paljon ja niin hyviä (ja halpoja). Oli mahtava huomata, kuinka maut maistu sielä paremmilta, etenkin oikeanlaisen alkoholin kans nautittuna. Luulenpa, että omistamani Tapas-kirja pääsee nyttemmin ihan uudenlaiseen käyttöön. :) Se oli itseasiassa joululahja joidenkin vuosien takaa juurikin tältä samalta pariskunnalta, joiden luona nyt vierailin..hassua. Tapaksista sen verran, että mukavaa oli se, kuinka ne pikkusyötävät nous pöytään oli istumassa sitte pariskunta, iäkkäämmät ystävykset, lapsiperhe tai isompi seurue. Ruoka ja juoma vaan kuuluu yhteen. Piste.
Mahtavaa Valenciassa oli se, kuinka historia ja nykyhetki kulkee käsikädessä. Keskellä vanhaa kaupunkia (jossa siis pääasiallisesti oltiin) on mm. 1600-luvulta peräisin oleva vanha silkkimyymälä (vai-mikä-se-ny-oli), joka on erittäin hyvässä kunnossa. Jossen väärin muista, niin Euroopan parhaiten säilyneitä. Mahtavaa arkkitehtuuria ja ihanaa historiaa. Kadut on siistejä, niitä huolletaan tosi paljon, tai ainaki eniten käytössä olevia. Useat jalkakäytävät on peitetty marmorisilla laatoilla, joten myös niissä riittää ihasteltavaa. Pieniä yksityiskohtia paljon: graffiteja, laatoitettuja ovenpieliä, tarkkaan suunniteltuja ikkunanpieliä ja paljon muuta. Lähde katsomaan! :) Mahtuuhan joukkoon paljon sellaista, joista voi hyvin päätellä paljon Espanjan taloudellisesta tilanteesta, mutta löytyypä Suomestakin niitä paikkoja, joita ei esittelisi vierailleen. Tai paikkoja, joihin ei kiinnitä huomiota, mutta jotka eivät niitä ylpeydenaiheita ole. Mutta mitä niihin energiaansa käyttämään! Maailma on kauneutta pullollaan! :)
Tässä se silkkimyymälä. Appelsiinipuita sisäpihalla :)
Lämpöä riitti, vaikka itse rannalla ei käyty ku kerran. Ja sillonki vaan käveltiin varpaat vedessä, eikä maattu hiekalla. Tosin, eipä se niin ollu matkan tarkoituskaan. Olkapäät sai poltettua ihan muutenkin. ;) Käveltiin paljon, liikuttiin bussilla pitemmät matkat ja istuttiin iltaa pienissä tabernoissa tai muissa vastaavissa. Viimisenä iltana pääsin jopa kuuntelemaan aitoa flamenco-laulantaa. Vaikuttavaa, joskin laulutyyli ei ehkä aivan mun lemppareita ole. Tosin, siinä miljöössä se oli mitä parasta. Ei sinne poppi ois sopinukaan.. Ja mun rentouttavaa lomaa ajatellen myös silmälle mieluisia baarimikkoja oli riittämiin. Ah, arjen luksusta. ;) Muutenkin se espanjalainen tapa lähestyä vierasta tai tuttua ihmistä on mukavaa vaihtelua suomalaiseen, suht neutraaliin, tapaan. Jopa paluumatkalla lentokoneesta poistuessani (espanjalainen) stuertti toivotti hyvää päivänjatkoa koskemalla käsivarttani -suomalaiseen käyttäytymiseen se ei tahdo iskostua millään! Että ihan koski toiseen ihmiseen ilman sen kummempaa tuttavuutta?? Hullua? Ei minusta. Pelasti päiväni. :)
Ja koko matkan kruunasi se, kun kotikentällä hymyiltyäni eräälle sulosilmäiselle kanssamatkustajalle, hän toivotti minulle ääneen heipat -ja koski käsivarttani. Voi, miten voikaan jäädä hyvä mieli. :D Piste iin päälle. Ei, en usko, että hän oli täysin suomalainen (vaikka suomea kuuluikin puhuvan ystävälleen). Jotain etelä-eurooppalaista verta siinä täytyi olla..eikö?
Suurin kiitos kuitenkin minut majoittaneille ja matkaoppaina toimineille! Olette ihania ja rakkaita! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti