Can I Be Happy For 100 Days?

Instagrammissa ajattelin ottaa osaa 100 Happy Days -haasteeseen. Olen vain tuskastellut sen kanssa, että pystynkö todella näkemään hyviä asioita päivittäin -ja vieläpä näyttämään ne. Valokuva on voimakas tapa näyttää ja kertoa asioita. Hyvä kuva ei kaipaa selittelyitä eikä turhia lauseita. Se puhuu puolestaan. Omat instagram-kuvat eivät nyt todellakaan tuollaisia huippukuvia ole, mutta toivon mukaan edes silloin tällöin onnistun vangitsemaan sen, mitä omalla sisimmälläni näen. Kuvat ovatkin itsessään varsin koukuttavia, ja instagrammin huono puoli (toisaalta myös juurikin se koukuttava, loistava puoli) on siinä, että kuvia ottaa yhä useammin ja useammin sekä kynnys julkaista kuva madaltuu kerta kerralta. Pelkäänkin, että tuon sadan päivän haasteen aikana minulle tulee vain tapa ladata "kuva kuin kuva", ikään kuin päästäkseni haasteessa eteenpäin. Pelkään, että en tosissani keskity miettimään asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi, enkä täten saa kaikkea sitä hyötyä irti, mitä haasteella olisi tarjota. Ymmärrättekö?

Parhaimmillaan se nimittäin antaisi varmasti aivan valtavasti. Opettaisi keskittymään positiivisiin, hyviin asioihin. Juuri niihin asioihin, mitkä sinä päivänä tekevät minut onnelliseksi. Auttaisi minua säilyttämään sen energian, jonka haluan saavuttaa elämässäni -ja jota olen jo paljon saavuttanutkin. :)

Viime päivinä olen lueskellut paljon Tommy Tabermannin runoja. Niissä oleva rakkaus ja kaiho on juuri sitä, mitä kaipaisin omalta parisuhteeltani. Niin, tai siis siltä mielikuvitussuhteelta. Tekstit ovat puhuttelevia, koukuttavia, todentuntuisia joskin samaan aikaan hyvinkin kaukaisia. Niissä huokuu se sadunomainen maailmankuva, jossa onnellisuus on päämäärä ja rakkaus matkustusväline. Hih, runnollista tuokin.. ;)

Heikkouden hetkenä houkuttelija kuiskaa: 

Se, joka ei tunne, ei myöskään kärsi.

Heikkouden hetkellä toista itsellesi,

silmät ummessa, jotta näkisit selvästi:

Se, joka ei uskalla kärsiä, 

ei myöskään uskalla rakastaa.

 ~Tommy Tabermann~

Lempparini, ainakin tällä hetkellä. Toivoisin, että tuo 100 Happy Days saisi aikaan sen, että uskaltaisin kärsiä. Uskaltaisin ottaa sen riskin, että ehkä elämä ei menekään, kuten toivoisin sen menevän. Sen sijaan luottaisin siihen, että elämäni menee, kuten sen on tarkoitus mennä. Sillä rakastaminen on mitä vahvinta ja rohkeinta, mitä tiedän.