#kenu14

Mietin tuossa aiemmin tällä viikolla, että mistä aiheesta kirjoittaisin seuraavaksi. Mielessä on ollut kaikenlaista omasta jaksamisesta keskustanuoriin sekä arjen pyörimisestä tulevaan talveen. Päädyin kuitenkin siihen, että kirjoitan noista Keskustanuorista. Tämä on nimittäin se viimeinen virallinen vuosi osana tuota jengiä, eikä helppoa ole päästää irti. Ei todellakaan. Mukana ehdin aktiivisena olla vain pari hassua vuotta, mutta tuona aikana ehdin saada ympärilleni sellaisenkin joukon ihmisiä, että saa kauan vastaavaa hakea! On kuin siskoista ja veljistä joutuisi luopumaan. Yksi parhaista asioista siinä on ollut se, että sen jälkeen, kun siskoni (siis ihan oikea sisko) minut mukaan houkutteli ja "laittoi pärjäämään", olen saanut porukasta ihan omia ystäviä. Niin rakas, kun siskoni minulle onkin, on ihanaa huomata, että joillekin olen ihan vain Anu. En "se sisko" -Anu. Oman identiteetin metästäys ja rakentaminen on aika oleellista tämmösessä porukassa. Toki siellä voi jonkin aikaa mennä muiden siivellä niin sanotusti, mutta jossain vaiheessa näkyy läpi, mikäli ei ole sitä, mitä oikeasti on. Ja tuohon porukkaan mahtuu kyllä niin iso väkimäärä ihmisiä, että siellä saa varmasti olla täysin oma itsensä. Ei tarvitse esittää ketään eikä mitään muuta.

Viikko sitten olin juuri matkalla kotiin Liittokokouksesta, Oulusta. Viikonloppuun mahtui hienoja kohtaamisia, henkilövalintoja liiton hallitukseen, vihreän talouden linjauksia sekä iso nippu aloitteita. Kaiken tämän kruunasi se, että ensimmäistä kertaa uskaltauduin itse puhujapönttöön pitäessäni lyhyen kannatuspuheenvuoron kahden hallitukseen ehdolla olleen nuoren puolesta. Ääni ja kroppa väristen ja täristen pidin puheeni, ja olin niin ylpeä itestäni! Harmittelin, etten ollu aiemmin uskaltautunu pönttöön kiipeämään, mutta nyt oli korkea aika. Ja hienoa oli! Pönttöneitsyys menetetty!

Myöhemmin teki vielä mieli mennä alotteiden aikaan puhumaan mm. koululiikunnan sekaryhmiä vastaan, subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen puolesta sekä olisin halunnut julkisesti vastustaa kansalaistaidon lisäämistä oppiaineeksi. Niissä kohdin rohkeuteni ei ollut riitävän nopeaa, joten mutisin paikallani ja valitin ystävälleni lapsellisista kannanotoista.. Mutta eipä auta valittaa -demokratia on hieno asia, joten enemmistön päätöksiin on sopeutuminen! :)

Keskustanuorissa uskalletaan olla eri mieltä. Myös pariskuntien kesken. ;)

Öinen Tietomaa. Räntäsade toi kivan lisän kuvaan.

Marianna  ♥

Keskustanuorten liiton hallitukseen valittiin sunnuntaiaamuna viisi uutta jäsentä. Kisa oli yllättävän tiukka, sillä varainaisten lisäksi varajäseneksi pääsi kaksi henkilöä, joista toinen tasaäänien jälkeen arvalla. Lisäksi oli vain kolmesta äänestä kiinni, kuka varalle loppuviimein edes pääsi. Jälleen kerran tuli todistettua se, kuinka merkittävä äänestysoikeus on. Demokratiassa yksi parhaista asioista on nimenomaan äänioikeus! Käyttäkää, ihmiset, ääntänne! Äänestäkää. Äänestäkää aina, kun siihen saatte mahdollisuuden. Vain siten voimme kaikki olla osa Suomea, jota myös Maailman Parhaaksi Suomeksi kutsutaan. :) Enkä ihmettele; on täällä vaan melkonen sakki mahtavia typpejä. ♡

Ps. Mahtavia tyyppejä oli myös Oulun tyypit -nimisen kuoron laulajat. Saimme kunnian kuulla heidän lauluaan lauantai-iltana kaupunginvastaanotolla. Esittivät mm. Finlandia-hymnin. Törkiän komiaa!