Eilisillan synkkyydestä selvittyäni (yleensä ne hyvät yöunet riittää), on tää elämä taas näyttäytyny varsin hyvänä. Eihän tää elo hassumpaa ole, kun pitää positiivisen ajattelun yllä ja keskittyy olennaiseen. Kuulostaa helpolta -eikä se oikeesti niin vaikeeta olekaan. Hankalinta on ehkä se, että suomalaiseen tapaan ei kuulu olla ilonen ja onnellinen koko ajan. Valittaminen on sisäänkirjotettu mekanismi. Tai, mulla ainaki tuntuu olevan..
Näin en kuitenkaan toivois olevan, joten muutokselle on tilausta. Ja muutos lähtee sisältäpäin, eikös?
Näin en kuitenkaan toivois olevan, joten muutokselle on tilausta. Ja muutos lähtee sisältäpäin, eikös?
Listasin asioita, jotka tekee elämästä mukavan. Edellisessä postauksessa kirjotin eron huonoista puolista, mutta hyvistä puolista en suostu kirjoittamaan. Tässä erossa kun ei mun mielestä oo mitään hyvää. Elämässä sen sijaan on.
1.Valinnanvapaus. Mulla on ihan mahtava elämäntilanne siinä mielessä, että pystyn elämään arkeani periaatteessa missä vaan. Ainon kanssa pystyy helposti matkustamaan, eli voimme liikkua ja matkustaa tarpeen ja halun mukaan kuinka päin tahansa. Aika huippua.
2. Lapsiarki. Se on helppoa. Noinniinku periaatteessa. Aino nukkuu suhteellisen hyvin, on ollu tosi vähän sairas (paitsi menneenä syksynä melkeen koko ajan..) ja syö käytännössä kaikkea. Lisäks se on 90% ajasta hyvällä tuulella, naurelee ja juttelee ja pelleilee ja hassuttelee. Huutelee mua äidiksi ja matkii mun tekemisiä ku pieni apina. Pakkohan tästä on tykätä. :)
3. Ystävät. No, ne on vaan korvaamattomia. Rakastan.
4. Perhe. Sehän mulla on oikeastaan ihan maailman paras. Välillä ketuttaa ja ärsyttää, mutta enpä niitä vaihtais mihinkään. Ihania hetkiä heidän kanssaan saa viettää.
5. Musiikki. Paras keksintö, mitä on koskaan tehty. :D Ihan käsittämätöntä, kuinka paljon musiikilla voi vaikuttaa mielialaan. Kuinka paljon siitä saa voimaa ja iloa ja hyvää mieltä. Unohtamatta sitä, kuinka paljon iloa se tuo esimerkiks Ainolle! Mitä isommaks hän kasvaa, sitä enempi musiikki kiinnostaa ja menee kroppaan. Aivan loistavaa!
Viikonloppuna oli paljon mukavia hetkiä ja ihania ihmisiä ympärillä, kun Ainon kummit kävi kylässä oman poikansa kanssa. Lapsilla on aika lailla vuosi ikäeroa, joten oli hauskaa muistella aikaa, kun Aino oli saman ikänen --eihän sitä enää muista.
2. Lapsiarki. Se on helppoa. Noinniinku periaatteessa. Aino nukkuu suhteellisen hyvin, on ollu tosi vähän sairas (paitsi menneenä syksynä melkeen koko ajan..) ja syö käytännössä kaikkea. Lisäks se on 90% ajasta hyvällä tuulella, naurelee ja juttelee ja pelleilee ja hassuttelee. Huutelee mua äidiksi ja matkii mun tekemisiä ku pieni apina. Pakkohan tästä on tykätä. :)
3. Ystävät. No, ne on vaan korvaamattomia. Rakastan.
4. Perhe. Sehän mulla on oikeastaan ihan maailman paras. Välillä ketuttaa ja ärsyttää, mutta enpä niitä vaihtais mihinkään. Ihania hetkiä heidän kanssaan saa viettää.
5. Musiikki. Paras keksintö, mitä on koskaan tehty. :D Ihan käsittämätöntä, kuinka paljon musiikilla voi vaikuttaa mielialaan. Kuinka paljon siitä saa voimaa ja iloa ja hyvää mieltä. Unohtamatta sitä, kuinka paljon iloa se tuo esimerkiks Ainolle! Mitä isommaks hän kasvaa, sitä enempi musiikki kiinnostaa ja menee kroppaan. Aivan loistavaa!
Viikonloppuna oli paljon mukavia hetkiä ja ihania ihmisiä ympärillä, kun Ainon kummit kävi kylässä oman poikansa kanssa. Lapsilla on aika lailla vuosi ikäeroa, joten oli hauskaa muistella aikaa, kun Aino oli saman ikänen --eihän sitä enää muista.
Ps. Yrittäkää opettaa lapselle, joka on juuri puheenopettelun kulta-ajassa, rimpsu "Mun mummoni muni mun mammani, mun mammani muni mun." Saatte vuosisadan naurut.
Serkkukohtaaminen. ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti